Anoppi ja vävy puristivat lämpimästi toistensa käsiä.
Ja niin Wolrat lähti, luoden viimeisen silmäyksen vaimonsa akkunaan.
Tämän akkunan takana oli Antonia raivoisessa epätoivossaan heittäytynyt pitkälleen lattialle. Hän tahtoi repiä ulos rinnastaan itsepintaisen sydämensä, ja katkerasti valittaen hän tuomitsi itseään; mutta se epätoivo oli hyödytöntä.
* * * * *
Kapteeni Wolratin jättämät kirjeet kuuluivat seuraavasti:
N:o 1.
"Hyvä herra Brandt!
Olosuhteet, joita en saata mainita, ovat aikaansaaneet, etten voi lykätä matkaani edes siksi kun herra Brandt saapuu kotiin.
Koska en tiedä, milloin palaan, niin suokaa minun pyytää (tiedän, ettei se tapahdu turhaan) herra Brandtia rupeamaan tosi ystäväksi ja auttajaksi… sanalla sanoen… olemaan rakkaalle vaimolleni kaikki kaikessa.
Liikeasioista kirjoitan Tukholmasta ja myöskin ilmoitan pikku poikasen lähettämisestä uuteen kotiinsa.