Antonian luonne on kirkas kuin kuvastin, ja hänen sydämensä mustentuisi, jos tuohon kalliiseen kapineeseen voitaisiin hengittää pieninkin himmennys. Niinpä onkin hänen elämänsä täkein huoli pitää pyhänä mainettaan ja miehensä kunniaa.
Sellaista naista ei saavuta pieninkään juorun leyhä, vaikka tapahtuisi niinkin uskomattomasti, että hän joutuisi elämään yksinään. Tuo ylpeä luonne päinvastoin kohoutuisi, kun hän alentumatta valittamaan, rukoilemaan tai nurkumaan kestää sen aseman, jonka onneton hetki on hänelle luonut!…
En pysty arvostelemaan, onko tämä valmistus riittävä siihen aiheeseen, jota minun täytyy koskettaa; ikävä kyllä, en nyt ole siinä mielentilassa, jota vaaditaan toisen henkilön tunteiden tarkkaan punnitsemiseen. Minun täytyy kiertelemättä kertoa koko asia.
Vaimoni ja minä olemme päättäneet kaksi kuukautta kestäneen avioliiton, kaksikuukautisen paratiisillisen onnen jälkeen — erota.
Voi hyvä äiti, jos minulla olisi ollut rohkeutta, olisin tullut ja heittäytynyt helmaasi, jonka tiedän olevan minulle avoinna, mutta onnettomuuteemme liittyy salaisuus, jota meillä kummallakaan ei ole oikeutta ilmaista.
En syytä Antoniaa. Hän voi olla jalomielinen mahdollisimpaan määrään saakka, mutta hän voi myöskin olla suhteellisen kova. Hänen oli ratkaisu… hän pysyi kuitenkin järkähtämättömänä; ja hänen miehensä, jota hän siihen hetkeen saakka ei ollut oikein ymmärtänyt, täytyy oman kunniansa tähden olla puolestaan yhtä järkähtämätön — ja niin tehtiin se päätös, joka jo nyt on astunut voimaan.
Vanha setäni, joka, kuten lääkäri ennustikin, ei elänyt Sveitsissä kevättä loppuun, on tehnyt minut vähäisen tilansa omistajaksi, ja minä olen nyt parhaillaan matkalla Hagestadiin, koettaakseni päästä ei ainoastaan oman itseni haltiaksi, mikä kyllä sekin on välttämätöntä, vaan myöskin ottaakseni haltuuni tuon äsken saamani asuntopaikan, johon Antoniaa ehkä miellyttää sijoittua.
Itse puolestani aion niin pian kuin asiani myöntävät ottaa osaa siihen ulkomaiseen opintoretkeen, joka on määrätty kahden upseerin suoritettavaksi, ja joista henkilöistä voin varmuudella edellyttää itseni joutuvan toiseksi, koska kokemukseni ulkomaisessa sotapalveluksessa oikeuttaa minut siihen ja minä sitäpaitsi olen saavuttanut erityistä suosiota.
Matka tulee kestämään vuoden ja päivän. Sen jälkeen saamme nähdä, minkälaisiksi olosuhteet muodostuvat.
Hartain toivoni on, ettei maailma saa tietää eromme syytä, ainakaan alussa, kunnes se vähitellen arvaa, että kyseessä todellakin on avioero. Näennäisyyden vuoksi täytyy minun joskus käydä hänen luonaan.