Nämä sanat lausuttuaan kohtasi Antoniaa aivan odottamaton yllätys: hänen miehensä nimittäin purskahti nauruun, josta saattoi eroittaa kuolettavan ivan kirpeän sävyn.
— Kautta sielu-parkani, — huudahti Wolrat, — tämä on jo liikaa; tiesin, että sinussa ennen oli vallitsevana jäykkä, vaativa, hillitön henki, mutta että olet vaihtanut tämän luonteenominaisuuden teeskentelyyn, joka on kaikista vioista tuomittavin, sitä en ole tiennyt koskaan ennenkuin nyt.
— Wolrat, mitä Jumalan nimessä tämä merkitsee — luuletko, että minä voisin teeskennellä sinulle?
— Luulen, että myönnytykseesi olla enempää tiedustelematta sitä nimeä, joka herätti sinussa rajun mustasukkaisuuden, on jokin oivallinen syy. Sinä olet kuitenkin alentunut turhaan, ja minä sanon ainoastaan että jos sinä vielä kerran tekeydyt tietämättömäksi, niin minä lähden Hagestadista toisen kerran, ja siiloin en kunnioita luonnettasi yhtä paljon kuin vielä tunti sitten.
Lausuttuaan nämä sanat, jotka selvästi kuohuva viha purki hänen huuliltaan, hän tarttui kynttilänjalkaan ja lähti ovelle päin, toivottamatta edes hyvää yötä.
Antonia ei häntä estänyt. Hän ei tuntenut vähääkään suuttumusta, sillä hän huomasi tuottaneensa Wolratille kärsimystä, jota hän puolestaan ei lainkaan käsittänyt.
Ehdittyään oven luo kapteeni kuitenkin pysähtyi ja hetken mietittyään kääntyi äkkiä takaisin, luoden vaimoonsa katseen, joka, mitä kauemmin se hänessä viipyi, muuttui aina synkemmäksi, Wolratin kuitenkaan havaitsematta, että se olisi aiheuttanut Antoniassa pienintäkään samassa suhteessa syntyvää epävarmuutta tai hämmennystä.
— En tietenkään saata ensimäisenä iltana poistua luotasi toivottamatta sinulle hyvää yötä, — virkkoi hän harmistuneesti.
— Se osoittaa, että vaikka sinun mielesi kuohuukin, saa sinun jalo sydämesi kuitenkin aina lähettää kuiskauksen. — Ja lauhduttava hymy huulillaan meni Antonia luinen luokseen. — Hyvää yötä, rakas Wolrat! — Hän kuroitti huulensa hänen suudeltavakseen, kuten aina rakastettava vaimo herralleen ja miehelleen, solmiessaan rauhaa.
Wolrat vastaanotti suudelman jotenkuten ihmeissään, lähtien sitten huoneesta heti.