EERIKKI. Sekös on pääasia, se rikkaus, veli hyvä.
HEISKANEN. Sillähän sitä saa sitten muutakin, mitä vain haluaa.
EERIKKI. Saahan sillä yhtä ja toista, mutt'ei todellista onnea.
HEISKANEN. Vai niin veliseni. Oletpa vielä sama haaveilija, kuin nuorenakin.
EERIKKI. Ei minulla ole ollut mitään syytä muuttaa mielipiteitäni.
HEISKANEN. Mutta ethän toki saattane kieltää rahalla olevan suuren vallan maailmassa. Jolla on rahaa, sillä on arvoa.
EERIKKI. Enpä toki veliseni. Visseissä olosuhteissa voi se onneakin luoda, ja että uskot minun todella olevan sitä mieltä, lupaan täten Liinalle 25,000 markkaa häälahjaksi, kumminkin vain yhdellä ehdolla.
AATAMI. (Itsekseen). 25,000. Hih, hei! 25,000! (Toivolalle). Kuulitko! 25,000 ja 8,000, paljoko ne tekevät yhteensä?
TOIVOLA (laskee sormillansa, Aatamille). Ensiksikin 20 tuhatta, sitten 5 ja 8 on niin paljon kun kokonaista: 33,000.
AATAMI. (Hypähtelee iloissaan). 33,000! Se on jotakin se! Hih, hei! 33,000! Olenpa onnenpoika! Hih, hei! (Heiskaselle ojentaen kätensä). Kaupat ovat siis valmiit.