HEISKANEN. Antti!
LIINA. Niin isä.
HEISKANEN. Uskallatko sanoa tuon minun kuulteni?
EERIKKI. Asia on nyt niin, että ainoastaan sillä ehdolla annan tuon lupaamani summan, että Liina saa Antin. Ellet siihen suostu niin heti paikalla jätän taas tämän isäni kodin ja sen ovea en enää milloinkaan avaa. Minusta et saa koskaan enää mitään kuulla. Liina saa myös, jos tahtoo, minua tyttärenä seurata.
HEISKANEN, Se on kovaa puhetta Eerikki.
EERIKKI. Onpa kyllä veliseni, mutta mies, joka siihen määrään antaa kurjan ahneuden ja rahan himon itsensä sokaista, että on valmis pakottamaan tytärtänsä vaimoksi ensimmäiselle, jolle sokea sattuma on tuota rikkautta työntänyt, ei parempaa ansaitse.
HEISKANEN. (Masentuneena). Ja sinäkin Liina jätät minut?
LIINA. En isä. Minä jään luoksesi, ellet pakota minua Aatamin vaimoksi.
HEISKANEN. No tuo Anttiko sitten on ainoa, joka on löytänyt armon sinun edessäsi?
LIINA. Niin isä. Hän taikka ei ketään.