HEISKANEN. (Liikutettuna). Jää luoksemme Eerikki veljeni, sillä kovimpa kolkolta tuntuu, jos noin lähdet. Minä — minä — suostun, sillä eihän Antti nyt enää olekkaan köyhä.
LIINA. Isä, sinä siis suostut? Saanko kutsua Antin tänne? (Huutaa sivuhuoneesen): Antti, isä kutsuu!
ANTTI (tulee oikealta). Tässä olen Liina. (Ottaa Liinaa kädestä).
HEISKANEN. Ottakaa toisenne, lapset! Me ihmiset emme näemmä voi itse kohtaloitamme määritellä.
EERIKKI. (Kätellen). Olkaa onnelliset koko elämänne.
ANNA-MAIJA. (Tulee vasemmalta). Kuulkapas Heiskanen, saanko minä tynnyrin ohria teidän myllyssä jauhoiksi?
HEISKANEN. Vaikka kaksi.
(Aatami ja Toivola ovat seisoneet sivulla
kuunnellen ja nyt poistuvat).
AATAMI. (Mennessään vihaisesti). Siis petetty ja 33,000 menetetty!
Voih! (Tuppaa mennessään Anna-Maijaa). Meiltäkö sait ohria?
ANNA-MAIJA. Niin sain. (Niaa). Paljon kiitosta!