Kahlatessamme vastaisen rannan kaislikossa huomasimme muutamalla kukkulalla joukon kasakoita, jotka tähystelivät meitä. Hitaasti he seurasivat meitä rohkenematta hyökätä päällemme ja minä ymmärsin, että mutakin toisinaan voi olla suureksi hyödyksi.
Kun olimme niin marssineet tunnin ajan ja päivä oli valjennut, kuulimme yht'äkkiä ampumista ja kanuunain jyrinää Klepenistä päin. Pataljoonan päällikkö ratsunsa seljästä tähysteli yli kaislikon. Sitä kesti kauan. Kersantti Pinto virkkoi silloin:
"Divisiona tulee näkyviin, sitä ahdistetaan."
Kasakatkin pitivät heitä silmällä ja vasta tunnin kuluttua he katosivat. Silloin näimme divisionan kolonneissa rientävän kenttää pitkin oikealle päin ajaen takaa venäläistä ratsuväkeä.
"Eteenpäin!" huusi pataljoonan päällikkö.
Ja syytä tietämättä rupesimme juoksemaan pitkin jokivartta, kunnes jouduimme vanhan sillan luokse Rippachin ja Grunan yhtymäpaikalle. Siinä tuli meidän peräyttää viholliset, mutta kasakat olivat huomanneet petoksemme ja koko heidän armeijansa vetäytyi Gruna virran suojaan, jonka yli he kahlasivat. Ja kun pataljoona saapui luoksemme, kuulimme että kanuunanluoti oli surmannut marsalkka Bessierin.
Mainitulta sillalta marssimme Gorschenin kylän luo vahtiin. Huhu tiesi kertoa, että suuri tappelu oli odotettavissa, ja että kaikki se, mikä tähän asti oli tapahtunut, oli vain vähäpätöistä rekryyttien rohkeuden alkukoetusta. Arvannee jokainen, millaisia mietteitä nousi järkevän miehen mieleen, joka sinne oli joutunut vastoin tahtoaan sellaisten huolettomain olentojen pariin, kuin Fürst, Sepeteus ja Klipfel olivat, joiden mielestä sota oli vaan huvitusta, aivan kuin se olisi tuottanut heille muutakin kuin kiväärinlaukauksia, miekaniskuja ja painetin pistoksia.
Loppupäivän ja vielä pitkälle yötäkin muistelin yhtä mittaa vaan Katria ja rukoilin Jumalaa, että Hän varjelisi minua kuolemasta ja käsiäni vahingoittumasta, sillä kädet ovat välttämättömän tarpeelliset työmiehelle, jonka pitää ansaita jokapäiväinen leipänsä.
XIII.
Kummulla Suur-Gorschenin edustalla sytytettiin rovioita. Osasto miehiä lähetettiin kylään, josta toivat viisi kuusi vanhaa lehmää illalliseksi. Mutta me olimme niin uupuneita, että moni mieluummin halusi lepoa kuin ruokaa. Toisia rykmenttejä saapui kanuunoineen ja ampumavaravaunuineen. Yhdentoista tienoissa oli meitä 12,000 miestä, lukuunottamatta niitä 2,000, jotka olivat kylässä. Souhamin koko divisiona oli nyt koolla. Kenraali käskyläisupseeristoineen majaili suuressa myllyssä, Flossgraben-nimisen joen rannalla, divisionasta vasempaan. Kukkuloilla oli ylt'ympäri vartijoita, suuressa ketjussa pyssynkantomatkan päässä toisistaan.