ANNETTE. — Niin, mutta minä olisin taistellut vastaan, sen kanssa yhdessä, josta olisin huolinut.
HEINRICH. — Ah, jos se niin on, en sano mitään. Ennenkuin taistelisin Annettea vastaan, olisin kernaammin tahtonut juoda Christianin maljan. (nauravat ja kilislävät lasiaan).
WALTER (juhlallisesti). — Kuule, Annette, minä tahdon tehdä sinulle huvikkeen.
ANNETTE. — Minkä, vaari Walter?
WALTER. — Juuri kuin astuin sisään, minä näin kortteerimestarin kahden santarmin kanssa. Hän riisuu suuret saappaansa ja siitä olen varma, neljännestunnin sisään…
ANNETTE. — Kuunnelkaa!
CATHERINE. — Se on myrsky, joka nousee. Kuin vaan Mathis nyt ei olisi matkalla.
ANNETTE. — Ei… ei… se on hän!… (Christian näkyy peräovessa).