CATHERINE (tulee häntä syleilemään ja ottaa hänen päältään kauhtanan). — Anna minä otan tämän. Sinä oikein teet meille suuren ilon tullessasi tänä iltana. Mikä levottomuus meillä on ollut!
MATHIS. — Ajattelin sitä, Catherine; sentähden olen palannut. (Katsellen ympäri salin). Ha! ha! ha! vaari Walter ja Heinrich. Teillä tulee olemaan kaunis sää palata kotiin.
CATHERINE (huutaen kyökin ovesta). — Lois… Lois… tuo Herra
Mathis'in isot kengät. Käske Nickelin panna hevonen talliin.
LOIS (ovessa). — Paikalla, rouva. (Katselee hetken nauraen, katoaa sitten).
HEINRICH (nauraen). — Neiti Annette tahtoo, että me lähdemme kuutamolla.
MATHIS (samoin). — Ha! ha! ha! on kaunis kuutamo, on kuutamo.
ANNETTE# (vetäen rukkaset hänen käsistään). — Me ajattelimme, ettei serkku Both olisi teitä laskenut matkalle.
MATHIS. — Hoo, minun asiani olivat jo toimitetut eilen aamulla, minä tahdoin lähteä, mutta Both on mua pidättänyt teateriin viedäkseen.
ANNETTE. — Onko saksalainen komentialainen Ribeauvillessä?
MATHIS. — Se ei ole saksalainen, se on muuan Parisilainen, joka tekee luonnollisia kujeita; hän langettaa ihmisiä uneen.