WALTER. — Kyllä se on kaunis avioliitto.
CATHERINE (kuunnellen). — Kas, Christian tuossa tulee.
ANNETTE. — Tulee, minä kuulen kannusten helinän portaissa. (Ovi aukiaa ja Mathis näkyy, suuressa turkissa, aivan valkea lumesta, päässä saukonnahkainen hattu; iso ratsupiiska kädessä, kannukset kantapäissä).
XII.
EDELLISET, MATHIS.
MATHIS (iloisesti), — Ha! ha! ha! minä tassi olen, minä!…
CATHERINE (nousten istuiltaan). — Mathis!.
HEINRICH. — Pormestari!
ANNETTE (juosten häntä syleilemään). — Kas sinäkö se olet!
MATHIS. — Minä… minä… Jumalan kiitos! Lunta meillä on, on sitä.
Jätin ajokaluni Béchemiin Juhanan hoteesen; hän tuo sen huomenna.