EDELLISET. LOIS.
LOIS. — Täss'on teidän kenkänne, herra pormestari.
MATHIS. — Se hyvä… hyvä. Kuule, Lois; vie pois saappaat; sinun pitää ottaa kannukset irti ja panna ne riippumaan valjaiden kanssa tallin seinälle.
LOIS. — Kyllä, herra pormestari. (Hän menee; Annette, joka on vetänyt nutun taskusta lootan, lähesty isäänsä).
ANNETTE. — Mitä siinä on?
MATHIS (pannen kengät jalkaansa). — Aukaisehan laatikko. (Annette aukaisee laatikon ja ottaa siitä Elsassilaisen päähineen kulta- ja hopeakoristuksilla).
ANNETTE. — Oh! Herran päivä, onko se mahdollista?
MATHIS. — Niin… kas sitä… mitä sinä ajattelet siitä?
ANNETTE. — Oh!… onko se minulle?
MATHIS. — No, kelle sitte? Ei suinkaan se ole Lois'ta varten, ajattelen minä! (Kaikki lähestyvät katsomaan. Annette panee päähineen päähänsä ja katsoo peiliin).