WALTER. — Jos välttämättömästi tahdot?
MATHIS. — Tahdon, välttämättömästi. (Catherinelle) Catherine?
CATHERINE. — Mitä?
MATHIS. — Onko Puolalainen vielä siellä?
CATHERINE. — Ei, hän läksi eilen. Koko tämä asia huoletti häntä hyvin.
MATHIS. — Sitä pahempi sitten, että hän on lähtenyt. Olisin tahtonut nähdä häntä, puristaa hänen kättänsä, kutsua häntä häihin. Minä en tuosta ole ollenkaan miehelle vihoissani; se ei ollut hänen syynsä, että kaikki Puolalaiset juutalaiset ovat yhdennäköiset, että heillä kaikilla on yhtäläinen hattu, yhtäläinen parta ja yhtäläinen kauhtana. Hän on aivan syytön.
HEINRICH. — Ei, häntä ei voi mistään syyttää.
WALTER. — Siis se on päätetty asia, kello yksitoista olemme täällä.
MATHIS. — Niin. (Tohtorille) Ja minä käytän tilaisuutta kutsuakseni teitäkin, herra tohtori. Tehkää meille se kunnia ja tulkaa häihin.
TOHTORI. — Minä tulen, herra pormestari, tulen mielelläni.