MATHIS. — Siinä teit oikein. (Annette katsoo peiliin).
CATHERINE. — Herran aika… emme kuuna päivänä joudu alkuun; lähtekäämme, Annette lähtekäämme! (Menee ottamaan messukirjansa pöydällä).
ANNTTE (katsoen ulos ikkunasta). — Eikö Christian ole tullut vielä?
MATHIS. — Ei, hänellä on varmaan asioita.
CATHERINE. — Tule nyt! hän saa sinua nähdä myöhemmin. (Hän menee,
Annette perästä).
MATHIS (huutaen). — Annette… Annette… sinä et sano minulle mitään?
ANNETTE (tullen takaisin häntä suutelemaan). — Sinä tiedät hyvin, että minä sinusta pidän!
MATHIS. — Tiedän… tiedän… Mene nyt, lapseni, äidilläsi ei ole malttia.
CATHERINE (ulkona, huutaen). — Kolmannen kerran soittavat. (Annette menee).
MATHIS (äkäisesti). — Kolmas kerta, kolmas kerta. Eikä voisi luulla papin heitä odottavan alottaakseen. (Ulko-ovi kuuluu sulkeutuvan. Kirkon kellot soivat; kansa pyhävaatteissa kulkee ikkunain ohitse; sitten kaikki hiljaa).