MATHIS. — On, se on päätetty. (Loisille) Lois, pane lamppu ja karafiini yöpöydälle.
CATHERINE. — Mitä juonia nuo nyt ovat, Mathis?
MATHIS. — Minun on tarpeen raitista ilmaa, en tahdo vielä tulla halvatuksi.
ANNETTE (hiljaa Christianille). — Pitää antaa hänen tehdä tahtonsa mukaan; kun hänellä on oikkunsa…
CHRISTIAN. — No, Herra Mathis, koska luulette täällä olevanne paremmin…
MATHIS. — Niin! minä tiedän, mitä tarvitsen. Kuumuus on syy mun kohtaukseeni; tämä on tekemässä muutoksen. (Hän istuikse ja alkaa riisuutua. Laulu kuuluu alakerrasta).
HEINRICH. — Kuulkaapa, miten toiset iloitsevat. Tulkaa, vaari Walter, käykäämme takaisin alas.
WALTER. — Sinä jätät meidät kauniimpana hetkenä, Mathis, sinä hylkäät meidät!
MATHIS (pikaisesti). — Minä teen itselleni oikeutta, mitä hittoa!
Puolesta päivästä puoleen yöhön, siinä on aivan kylliksi.
CATHERINE. — Niin on, tohtori on käskenyt hänen olla varova, ettei valkea viini tekisi hänelle pahan kepposen; hän on jo sitä liiaksi juonut sitten tämän aamun.