PRESIDENTTI (unentietäjälle). — Istukaa.
UNENTIETÄJÄ. — Herra Presidentti ja herrat tuomarit, se on teidän oikeutenne tahto, joka minut pakottaa tulemaan, muuten pelko olisi minua pitänyt kaukana.
MATHIS. — Ei voi uskoa tietäjien hulluuksia; ne pettävät ihmisiä, voittaakseen rahaa. Ne on luontoisia kujeita. Minä olen tuon nähnyt serkkuni Bothin luona Ribeauville'ssa.
PRESIDENTTI (unentietäjälle). Voitteko langettaa tuon miehen uneen?
UNENTIETÄJÄ (katsoen Mathis'ta). — Voin. Löytyykö vaan mitään jäännöksiä rikoksesta.
PRESIDENTTI (osoittaen kaluja pöydällä). — Tuo? kauhtana ja tuo hattu.
UNENTIETÄJÄ. — Pankaa kauhtana syytetyn päälle.
MATHIS (päästäen kauhean huudon). — Minä en tahdo.
PRESIDENTTI. — Minä käsken sen.
MATHIS (vastustaen). — Ei koskaan!… ei koskaan!…