UNENTIETÄJÄ. — Minä tahdon!
MATHIS (läähättävällä äänellä). — Ottakaa päältäni tämä…ottakaa…
UNENTIETÄJÄ (presidentille). — Hän on nukkunut. Mitä häneltä pitää kysyä?
PRESIDENTTI\ — Mitä hän teki yöllä vasten Joulukuun 24 päivää viisitoista vuotta takaperin.
UNENTIETÄJÄ. — Eikös teillä nyt ole yönaika, Joulukuun 24 päivää vasten, vuonna 1818?
MATHIS (hiljaa). — On.
UNENTIETÄJÄ. — Mitä kello on?
MATHIS. — Puolivälissä kaksitoista.
UNENTIETÄJÄ. — Puhukaa… minä tahdon.
MATHIS. — Ihmiset lähtevät ravintolasta. Catherine ja pikku Annette ovat käyneet maata. Kasper tulee takaisin huoneesen… hän ilmoittaa mulle, että kipsi-uuni on sytytetty. Minä vastaan hänelle: Se on hyvä… mene maata, minä lähden sinne. — Hän menee. Minä jään yksin Puolalaisen kanssa, joka lämmittelee uunin edessä. Ulkona kaikki on unessa. Ei kuulu muuta kuin silloin tällöin hevosen kellon kilke kujasta. Lunta on kyynärän paksulta. (Äänettömyys).