UNENTIETÄJÄ. — Mitä mietitte?
MATHIS. — Minä mietin, että minä olen rahan puutteessa… että, jos ei mulla ole kolmetuhatta franc'ia 31 päivänä, ravintola myydään… ajattelen, ett'ei ole ulkona ketään… että on yö, ja että Puolalainen on kulkeva suurta tietä, aivan yksinään lumessa.
UNENTIETÄJÄ. — Joko olette päättäneet käydä hänen päällensä?
MATHIS (vähäisen äänettömyyden perästä). — Tuo mies on vahva… hänellä on leveät hartiat… arvelen, että hän puolustaiksee hyvästi, jos joku kävisi hänen kimppuunsa. (Mathis liikkuu).
UNENTIETÄJÄ. — Mikä teillä on?
MATHIS (hiljaa). — Hän katsoo minuun… Hänellä on harmaat silmät. (Ajattelevaisesti, niinkuin puhuisi itsekseen). Minun täytyy se teko tehdä!
UNENTIETÄJÄ. — Oletteko päättäneet sen?
MATHIS. — Olen… minä teen sen!… minä uskallan… minä uskallan…
UNENTIETÄJÄ. — Puhukaa!
MATHIS. — Minun pitää kumminkin katsoa… minä käyn ulos… Kaikki on pimeätä… lunta yhä sataa… ei näe kukaan mun jälkiäni lumessa. (Hän nostaa kätensä ja näkyy etsivän jotakin).