UNENTIETÄJÄ. — Mitä te teette?
MATHIS. — Minä tunnustelen re'essä, onko hänellä pistoleja!… (Tuomarit katsovat loisiinsa, liikennettä kuulijajoukossa). — Hänellä ei ole mitään… minä teen teon… teen!… (Hän kuuntelee). Ei kuulu mitään kylässä… Anna Weber'in lapsi itkee… Vuohi määkyy tallissa… Puolalainen kävelee kamarissa.
UNENTIETÄJÄ. — Te tulette takaisin huoneesen?
MATHIS. — Niin. Hän on pannut kuusi franc'ia pöydälle; minä annan hänelle takaisin rahat. Hän katsoo hyvin minuun; (Äänettömyys).
UNENTIETÄJÄ. — Hän sanoo teille jotakin?
MATHIS. — Hän kysyy, kuinka pitkä matka on Mutzig'iin?… Neljä
vähäistä peninkulmaa… Minä toivotan hänelle onnellista matkaa…
Hän vastaa mulle: Jumala teitä siunatkoon! (Äänettömyys). Ho! ho!
(Mathis'in muoto muuttuu).
UNENTIETÄJÄ. — Mitä?
MATHIS (hiljaa). — Vyö! (Äkkiä, kuivalla äänellä). Hän lähtee… hän on lähtenyt!… (Mathis sillä hetkellä astuu pari askelta kyyryssä; hän näyttää seuraavan saaliinsa jälkiä. Unentietäjä nostaa sormensa, huomauttaakseen tuomareita. — Mathis ojentaa kätensä). Kirves!… missä kirves! Ah! tässä, oven takana. — Kuinka kylmä! lunta sataa… ei yhtäkään tähteä… Rohkeutta, Mathis, vyö on oleva sinun… rohkeutta! (Äänettömyys).
UNENTIETÄJÄ. — Hän lähtee matkalle… Te seuraatte?
MATHIS. — Niin.