UNENTIETÄJÄ. — Missä olette?
MATHIS. — Kylän takana… pelloilla… mikä pakkanen. (Hän värisee).
UNENTIETÄJÄ. — Te olette kulkeneet oikotietä?
MATHIS. — Niin… niin (osoittaa kädellään). Tuossa on iso silta… ja tuolla alhaalla, pohjassa, joki… Miten koirat ulvovat Danielin talossa!… Ja ukko Finck'in paja, miten se on punainen kupeelta! (Hiljaa, puhuen itselleen). Tappaa ihminen… tappaa ihminen… Älä tee sitä, Mathis… Älä tee sitä… Jumala ei sitä tahdo! (Alkaa taas kumarruksissa kävellä). Sinä olet hullu!… Kuule, sinä tulet rikkaaksi… sun vaimosi ja lapsesi eivät tule olemaan minkään puutteessa… Puolalainen on tullut… sitä pahempi… sitä pahempi… Hänen ei pitäisi tulla!… Sinä olet maksava kaikki, sinulla ei enää tule olemaan velkoja… (Huutaen sekavalla äänellä). Ei löydy hyvää Jumalala, sinun täytyy hänet tappaa!… Sillä… tuossa on jo silta!… (Äänettömyys; hän seisahtuu ja kuuntelee). Ei ketään ole tiellä, ei ketään… (Kauhistuneella katseella) Mikä hiljaisuus! (Hän pyyhkii otsaansa kääpään). Sull' on vari, Mathis… sun sydämes tykyttää… se on juoksemisesta… Kello lyö yksi Wéchem'issä… ja kuu, joka tulee näkyviin… Puolalainen on ehkä jo kulkenut… sitä parempi… sitä parempi!… (Kuunnellen). Kello… niin on!… (Hän kyyristäikse äkkiä ja jää liikkumatonna seisomaan. Äänettömyys. Kaikki katsovat terävästi häneen. — Hiljaa). Sinä tulet rikkaaksi!… (Kellon helinä alkaa kuulua. Eräs nuori vaimo peittää kasvonsa esiliinaansa, toiset kääntävät kasvonsa toisaalle. Yhtäkkiä Mathis nousee suoraksi kiljaisten ja lyö kauhean kovasti pöytään). Ah! ah! tuossa olet, Juutalainen. (Hän hyökkää eteenpäin ja lyö raivokkaasti).
ERÄS VAIMO. — Ah! hyvä Jumala!… (Hän pyörtyy).
PRESIDENTTI (vapisevalla äänellä). Viekää pois tuo vaimo. (Vaimo viedään pois).
MATHIS (nousten suoraksi). — Hän on saanut osansa! (Hän kumartuu katsomaan, sitten lyö viimeisen iskun). Hän ei liikahda enää… se on loppunut! (Hän nousee pystyyn, huomaten ja katsoo ympärilleen) Hevonen on lähtenyt tiehensä re'en kanssa. (Kuunnellen). Joku tulee!… (Hän käännäkse kauhistuneena ja tahtoo paeta). Ei… se on tuuli, joka puissa sohisee… (Kumartuen). Sievään… sievään… vyö!… se on mulla, ha! (Hän liikkuu niinkuin sitoisi vyön ympärilleen). Se on täynnä kultaa, aivan täynnä!… Liiku kiireesti… Mathis… kiireesti!… (Hän kumartuu ja näyttää nostavan ruumista selkäänsä, sitten alkaa hän käydä ympäri oikeuden pöydän, selkä kyyryssä, raskailla askeleilla, ikäänkuin ihminen, jolla on raskas taakka seljässä).
UNENTIETÄJÄ. — Minne menette?
MATHIS (seisahtuen). — Kipsi-uunille.
UNENTIETÄJÄ. — Te olette siinä.