CATHERINE (juosten siihen hyvin hätäisenä) — Mitä nyt? Mitä se on,
Christian?
CHRISTIAN (äkkiä kääntyen). — Älkää katsoko, rouva Catherine!… (Hän ottaa hänet syliinsä ja vie häntä ovea kohti, huutaen painuneella äänellä). Tohtori Franz! tohtori Frantz!
CATHERINE (vastustaen). — Anna minun olla, Christian… minä tahdon nähdä…
CHRISTIAN. — Ei! (Huutaen portaissa niille, jotka ovat alhaalla). Estäkää Annettea tulemasta tänne ylös. — Voi hyvä Jumala! hyvä Jumala! (Sillä aikaa on Walter, Heinrich ja suuri joukko vieraita, miehiä ja vaimoja, tulleet kamariin; he tunkeutuvat alkovin ympäri. Heinrich aukaisee ikkunat ja väistää kartiineja).
WALTER (katsoen Mathis'ta). — Hänen muotonsa on aivan sininen! (Yleinen kauhistus. Tohtori Franz tulee aivan hengästyneenä. Joukko hajaantuu päästääkseen häntä esille).
TOHTORI (äkisti). Se on halvauksen kohtaus. (Vetäen taskustaan kalutolkkinsa). Pidelkää kättä, herra Walter. Kuinhan vaan verta tulisi! (Soittoniekat tulevat sisään soittokalut kädessä; joukko ihmisiä, juhlavaatteissa, seuraa heitä, supattaen keskenään ja astuen varpaillaan; sitten nuori vaimo, kantaen lasta sylissään, näkyy kynnyksellä ja seisahtuu hämmästyneenä nähdessään tätä ihmisjoukkoa. Lapsi puhaltaa pikku torveen).
WALTER. — Verta ei tule.
TOHTORI. — Ei. (Kääntyen vihaisesti). Ettenkö saa tuota lasta olemaan vaiti!
NUORI VAIMO. — Ole vaiti, Ludvig, anna tänne! (Hän tahtoo ottaa häneltä torven. Lapsi vastustaa ja rupeaa itkemään).
TOHTORI (surullisella äänellä). Se on loppunut… herra pormestari on kuollut… Valkea viini on hänet tappanut.