MATHIS (reväisten päältään kauhtanan). — Minä panen vastaan… se on väärin… Te olette kaikki konnia!… Christian… vävyni… Minä vaadin Christianin…
PRESIDENTTI. — Santarmit, saattakaa tuo mies olemaan vaiti. (Santarmit ympäröitsevät Mathis'ta).
MATHIS (lyöden ympärilleen). — Se on rikos oikeutta vastaan… mutta otetaan ainoa todistajani… Minä panen vastaan Jumalan edessä! (Sydäntä särkevällä huudolla) Christian… sun vaimosi isää tahdotaan tappaa… Avukseni! (Hän lyö ympärilleen kuin raivo).
PRESIDENTTI (murheellisesti). — Syytetty, te pakoitatte minua sanomaan teille sitä, jota olisin tahtonut teiltä salata: saatuaan tiedon teidän rikoksestanne on Christian Béme tappanut itsensä!… (Mathis seisoo kauhistuneena, tuijottaen presidenttiin. Suuri äänettömyys. Tuomarit keskustelevat hiljaa. Jonkun hetken päästä presidentti nousee seisoalle).
PRESIDENTTI (verkalleen). — Siihen nähden, että Hans Mathis on, yöllä vasten 24 p. Joulukuuta 1818 kello 12 ja välillä, murhannut Baruch Koveskin ja murhanteon asianhaarat ovat vaikeuttavaa laatua, koska murha oli täydellä aikomuksella tehty, tapahtui yöllä ja oli ryöstöä ase kädessä, niin tuomitsemme hänet kaulasta hirtettäväksi, kunnes siitä kuolema seuraa. (Kääntyen ovenvartijaan) Vartija, anna pyövelin tulla sisään. (Suuri melu kuulioiden joukossa. Ovenvartija aukaisee oikeanpuolisen oven; pikku mies, punaisessa puvussa, kalpeat kasvot ja kiiltävät silmät, näkyy kynnyksellä. Syvä äänettömyys. Presidentti ojentaa kätensä Mathis'ta kohti. Kova kellon helinä. Mathis nostaa kätensä päänsä yli ja horjuu: kaikki katoavat. — Ollaan taas pormestarin kamarissa. On valoisa päivä; aurinko paistaa huoneesen ikkunapeilteiden lomitse ja tekee loistavia viivoja lattialle. Alkovin uutimet liikkuvat. Karafiini putoaa pöydältä ja särkyy. Samalla hetkellä alkaa iloinen soitto kuulua ravintolan edustalta; se soittaa Lauterbachin vanhaa laulua; joukko ääniä laulaa soiton myötä. Siellä on häänuoriso, joka pitää aamusoitantoa morsiamen kunniaksi hänen ikkunainsa alla. Kuulee ihmisiä juoksevan kadulla. Joku ikkuna auaistaan. Soitto vaikenee. Naurun hohotuksia. Monta ääntä huutaa: Tuossa hän on… tuossa hän on… se on Annette!… — Soitto ja laulu alkaa uudestaan ja muuttuu ravintolan huoneisin. Suuri melu alhaalla. Kuulee jonkun sukkelin askelin juoksevan portaita ylös; joku kolkuttaa Mathis'in ovea).
CATHERINE (ulkona, huutaen). — Mathis, nouse valveille. On jo selvä päivä. Kaikki kutsuvieraat ovat tuolla alhaalla. (Äänettömyys. Ovea kolkutetaan kovemmin).
CHRISTIAN (samoin). — Herra Mathis! herra Mathis! (Äänettömyys). Miten hän makaa… (Toisia kuuluu nousevan portaita. Yhä kovemmin lyödään oveen).
WALTER (samoin). — Hei, Mathis. Nouse nyt… häät ovat alkaneet… hop! hop!… (Pitkä äänettömyys). Se on kummallista, hän ei vastaa.
CATHERINE (levottomalla äänellä). — Mathis, Mathis! (Kuuluu supatoksia, keskusteluja oven takaa, sitten Christianin ääni kohoaa ja hän sanoo pikaisella äänellä: Ei, se on tarpeetonta, antakaa mun. — Ja melkein samassa ovi, johon kovasti lyödään, aukiaa seljälleen. Christian näkyy; hän on täydessä virkapuvussa).
CHRISTIAN (kynnyksellä). — Herra Mathis!… (Hän huomaa karafiinin palaset lattialla, juoksee alkoviin, aukaisee uutimet ja päästää huudon).