Olin ylpeä uudesta tehtävästäni ja siitä luottamuksesta, joka kirjeestä ilmeni. Mieltäni ylensi se ajatus, että saisin pahimmassa pulassa ratkaisevalla tavalla palvella keisaria, armeijaa ja isänmaata. Isänmaanrakkaus ja uskollisuus kuningasta kohtaan ynnä se selvä taju, että jokaisen yksityisen velvollisuus on elää perheen ja isänmaan hyväksi, ne olivat se perintöosa, jonka isänkodista sain mukaani elämään. Vanhempani eivät olleet varakkaita, maallista palkintoa heidän uskollinen työnsä ei saanut. Elimme sangen säästäväisesti ja onnellisesti sopusointuista ja onnellista perhe-elämää. Sekä isäni että äitini omistivat kaikki huolensa meille kuudelle sisarukselle. Olkoot vanhempani tästä kaiken maailman edessä kiitetyt.
Nuorena upseerina täytyi minun kaikilla voimillani ponnistaa eteenpäin. Elämäniloni ei siitä kärsinyt. Suuren osan ajastani vietin vaatimattomassa luutnantinasunnossani Weselissä, Wilhelmshavenissa ja Kielissä ja luin historiaa, sotahistoriaa ja maantieteellisiä kirjoituksia. Mitä lapsena olin vastaanottanut, se nyt laajeni. Kävin ylpeäksi isänmaastani ja suurista miehistämme. Hehkuen kunnioitin Bismarckin valtavaa ja intohimoista suuruutta. Selvänä esiintyi minulle hallitsijahuoneemme vaikutus Preussin-Saksan hyväksi. Uskollisuudesta, jonka olin vannonut, kehittyi syvä sisällinen antautumuksen tunne. Saksa on ollut yhä ja alati Euroopan taistelutantereena ja armeijan ja laivaston ratkaiseva merkitys turvallisuudellemme kävi minulle sitä ilmeisemmäksi, kuta kauemmaksi askel askelelta seurasin historiaa. Elämään tutustuen samalla älysin isänmaan rauhallisten saavutusten suuruuden ja merkityksen kulttuurille ja ihmiskunnalle.
Kun minut 1904 siirrettiin suuren yleisesikunnan rintamaansijoitusosastolle, alkoi välitön työni armeijan hyväksi. Se päättyi esiintymiseeni miljardi-lakiehdotuksen puolesta.
Kauan aikaa oli liikekanta-määräykseni: ylimmän armeijanjohdon sotaliike-osaston päällikkö. Tämä tietysti lakkautettiin samalla kuin sain Düsseldorfissa rykmenttini. Sen sai seuraajani suuressa yleisesikunnassa. Liikekanta-määräys 2:sen armeijan ylimajoitusmestariksi oli minulle Liègen vuoksi tärkeä, vaikk'ei muutoin erikoisen miellyttävä.
Olin kenraali v. Moltken johdon aikana tehnyt hänen kanssaan useita suuren yleisesikunnan matkoja ja päässyt luomaan suureen sotaan syvällisen katseen. Uusi asemani tarjosi minulle tilaisuuden näyttää, kykeninkö teoiksi muuttamaan yleisesikunnan suuren oppimestarin, kenraali kreivi v. Schlieffenin ajatukset, vaikkapa vain ahtaammallakin alalla. Enempää ei sotamiehelle voitu sodassa tarjota. Syvästi valitin sitä, että sain tämän aseman isänmaalle niin erinomaisen vakavassa tilanteessa.
Koko sisäinen olemukseni ja saksalainen tunteeni kannusti minua työhön.
Neljännestunnin kuluttua istuin voimavaunussa ajaakseni Coblenziin. Kuljin Wavren kautta. Edellisenä päivänä olin nähnyt sen rauhallisena kaupunkina, nyt näin sen palavan. Sielläkin oli väestö noussut taisteluun. Näin hyvästeli minut Belgia.
Kello 6 illalla olin Coblenzissa. Ilmoitin itseni heti kanaali v. Moltkelle, joka minusta näytti väsyneeltä. Nyt sain tarkemmin kuulla, millä kannalla asiat olivat idässä. 8:s armeija oli elokuun 20 p:nä Gumbinnenin luona hyökännyt venäläisten Niemenin-armeijan kimppuun, jota Rennenkampf johti. Vaikka hyökkäys alussa menestyi, ei se kuitenkaan johtanut ratkaiseviin tuloksiin. Taistelu oli täytynyt keskeyttää. Armeija oli siitä pitäen kaikkineen peräytynyt Mauer-Seen ja Pregelin välillä Angerapin kautta länttä kohti ja Pregelin pohjoispuolelle Deimen taa, joka oli Königsbergin linnoituksen etumainen varustuslinja. I:n armeijaosaston piti Insterburgin länsipuolisilta asemilta ajaa junalla Gosslershauseniin armeijan-ylikomennon käytettäväksi ja 3:nnen reservidivisioonan Angerburgista Allenstein-Hohensteiniin XX:n armeijaosaston vahvistukseksi.
Järvilinja Nikolaiken-Lötzen, joka oli vain kevyesti varustettu, oli meidän hallussamme. Sitä oli lähestynyt vain heikonlainen vihollinen.
XX:n armeijaosaston komentava kenraali, kenraali v. Scholtz, oli ylijohtajana Itä-Preussin etelärajalla. Divisioonansa, johtoonsa kuuluvan 70:nnen maanpuolustus-brigaadin, ynnä Thornin ja Veikselin muitten linnoitusten sota-varusväkien osat hän oli koonnut Gilgenburgin luo ja sen itäpuolelle, kaiken aikaa taistellen venäläisten Narewin-armeijaa vastaan, jota Samsonow komensi. Tämä ahdisti häntä ankarasti.