Kenraali v. Scholtz antoi valoisan kuvauksen johtoonsa kuuluvain joukkojen suurista saavutuksista sotaretken alusta alkaen viime taisteluitten tavattomasta ankaruudesta. Hän luuli, että vihollinen edelleenkin ahdistaisi häntä, mutta että hän kykenisi pitämään puoliaan.
Matkalla Marienburgista Tannenbergiin oli meille lähetetty salaa siepattu vihollisen kipinäsanoma, joka antoi selvän käsityksen vihollisen toimista lähipäivinä. Narewin-armeija marssi vasemmalle porrastettuna VI:n armeijaosaston kanssa Ortelsburgin kautta Bischofsburgiin, jonka se voi saavuttaa 26 p:nä, jopa edetä sen ohikin, XIII:n armeijaosaston kanssa Neidenburgista Passenheimin kautta Allensteiniin. Sen perässä seurasi XV ja XXIII armeijaosasto, joiden kanssa kenraali v. Scholtz oli näinä päivinä taistellut. Sen eteläisin porras oli 26 p:nä Waplitzin seuduilta haettava. Vielä kauempana vasemmalla ja takanapäin ja länttä kohti työnnettynä marssi I armeijaosasto Mlawan ja Soldaun kautta, joitakuita ratsuväkidivisioonia suojanaan Lautenburgin ja Strasburgin suunnalla.
Meidän tuli nyt lännestä hyökätä tähän liikkeeseen 8:nnen armeijan eteläisellä ryhmällä. Viettelys oli suuri kiertää aina Soldaun eteläpuolitse, jotta ensimmäinenkin venäläinen armeijakunta olisi mutkaan saatu. Venäläisen Narewin-armeijan tappio olisi siten XVII:n armeijaosaston ja I:n reserviosaston liikkeitten yhteydessä käynyt kerrassaan musertavaksi. Mutta siihen eivät voimat riittäneet. Minä sen vuoksi ehdotin kenraali v. Hindenburgille, että hyökättäisiin I:lla. armeijaosastolla Deutsch-Eulausta ja Montowosta ja vahvistetun XX:n armeijaosaston oikealla sivustalla Gilgenburgista Usdauta kohti ja syydettäisiin venäläisten I armeijaosasto Soldaun kautta takaisin etelää kohti. Sitten piti meidän I:n armeijaosaston murtautua läpi Neidenburgin suuntaan, jotta edes Narewin-armeijan pääosa voitaisiin XVII:llä armeijaosastolla ja I:llä reserviosastolla kiertää. Meidän täytyi näin rajoittaa toimintaamme, jos mieli voittaa.
I:n ja XX:n armeijaosaston hyökkäys täytyi jättää 27:nteen päivään. Mielelläni olisin suonut, että se olisi alkanut aikaisemmin, mutta I armeijaosasto ei vielä ollut valmiina, Itä-Preussin rautatiesuhteet olivat vielä epäsuotuisat. Täydellä syyllä I:n armeijaosaston komentava kenraali, kenraali v. François vaati, että hän ennen hyökkäystään saisi koota armeijaosastonsa.
Kaikki ei myöskään kehittynyt niin sujuvasti kuin tässä lyhyessä yleissilmäyksessä voin esittää. Kaikki joukkomme olivat tavattomasti rasittuneet ja yhtämittaiset taistelut olivat niiden lukumäärääkin vähentäneet. Käskyjen lähetystä I:lle reserviosastolle ja XVII:lle armeijaosastolle kohtasivat monet vaikeudet. Vihollisten ratsastavain vartioitten vuoksi seudut olivat epävarmat. Oli kysymyksenalaista, soisiko vihollinen meille riittävästi aikaa aikeittemme toteuttamiseen.
Erikoisen paljon hankaluutta tuottivat v. Scholtzin ryhmän takana olevat pakolaiset. Niitä oli monia tuhansia, jalan ja vaunuilla, ja ne tukkivat tiet. Ne tarrasivat armeijaan kiinni. Armeijaryhmän äkillinen peräytyminen olisi välttämättä tuottanut mitä surkeimpia seurauksia sekä pakolaisille että joukoille. Mutta asiaa oli mahdoton auttaa. Ne vähät santarmit, mitä oli paikalla, eivät riittäneet laumoja johtamaan. Ne täytyi jättää omiin valtoihinsa. Paljon surullisia kuvia on mieleeni jäänyt.
III.
Elokuun 24 ja 25 p:nä oli majamme Rosenbergissa, 26 p:nä Löbaussa. Olimme käyttäneet 25:ttä ja 26:tta päivää päästäksemme monessa kohdassa kosketukseen johtajien ja joukkojen kanssa.
26 p:nä illalla molemminpuolinen asema oli osapuilleen seuraava; Kenraali v. Mühlmann — I:n armeijaosaston alle kuuluen — seisoi Veikselin linnoitusten sota-varusväkien osien kera Lautenburgissa ja Strasburgissa vihollisen ratsuväen kanssa läheistä kosketusta ylläpitäen. I armeijaosasto itse oli kokoontunut Montowoon ja siitä etelään ja oli taistellen tunkeutunut Usdaun luo, jota I venäläinen armeijanosasto piti lujin voimin hallussaan. Kenraali v. François oli valmiina jatkamaan toimiaan 27 p:nä.
Vahvistetun XX:n armeijaosaston oikea sivusta oli saanut tehtäväkseen käydä Usdaun kimppuun pohjoisesta ja sitten liittyä I:een armeijaosastoon sen myöhemmin käydessä Neidenburgin kimppuun. 41:sen jalkaväkidivisioonan oli määrä edetä Gr. Gardienenistä Waplitziin, sen vieressä vasemmalla piti yhden maanpuolustus-brigaadin, 3:nnen reservidivisioonan ja 37:nnen jalkaväkidivisioonan hyökätä Mühlenistä pohjoiseen niinikään Waplitziin ja Hohensteiniin. Vihollinen oli koko rintamalla edennyt lähelle, Allensteininkin se oli ottanut haltuunsa.