Pieninkin lykkäys vaikeutti tavattomasti lähelle vihollista pienelle alalle koottujen joukkojen asemaa. Siellä vallitsi joka suhteessa jännitys, jota oli vaikea kestää. Massa ja sielullinen paino vaativat työntymistä eteenpäin.
Mutta tykistön vaikutus oli kaasun varassa, ja sen vaikutus oli taas riippuvainen tuulen suunnasta ja voimasta. Minä olin riippuvainen siitä, mitä ilmasuhteiden asiantuntija luutnantti tohtori Schmaus ilmoitti minulle kello 11 aamupäivällä ilmasuhteista. Tuulen voima ja sen suunta ei suinkaan ollut suotuisa 20:nnen päivän aamuun saakka; päinvastoin näytti melkein välttämättömältä hyökkäyksen siirtäminen tuonnemmaksi. Se olisi ollut minulle äärettömän vaikeaa. Siksi odotinkin suurella pelolla seuraavan päivän ilmatietoa. Vaikkei se ollutkaan erikoisen suotuisa, teki se hyökkäyksen kuitenkin mahdolliseksi. Kello 12 päivällä annettiin armeijaryhmille käsky, että hyökkäykseen oli ryhdyttävä suunnitelman mukaisesti. Nyt ei sitä enää voinut peruuttaa. Kaiken täytyi mennä menoaan. Ylin armeijanjohto, päälliköt ja joukot olivat tehneet velvollisuutensa. Kaikki muu oli kohtalon kädessä: epäedullinen tuuli haittasi kaasun vaikutusta, sumu vaikeutti ja hidastutti jalkaväkemme liikkeitä ja esti etevää sotilaallista harjoitusta ja ohjausta pääsemään täysin oikeuksiinsa. Tämä oli useimpain käsitys sumusta; mutta kuului myös yksityisiä ääniä, jotka pitivät sitä edullisena.
Maaliskuun 21:senä noin kello 4 aamulla alkoi taistelu, jota käytiin valtavalla tulella 70 km:n levyisellä rintamalla Croisillesin ja La Fèren välillä. 2:selle ja 18:nnelle armeijalle oli aika suurin piirtein määrätty, 17:nnelle armeijalle, joka taisteli yksin, oli annettu suurempi toimivapaus. Näiden määräysten puitteissa saivat joukot toimia omintakeisesti.
Noin kaksi tuntia pommitti meidän koko tykistömme vihollisen pattereita, sitten alkoi suurin osa siitä taistella vihollisen ampumahautoja vastaan, joihin miinanheittäjätkin suuntasivat tulensa. Vähän ennen klo 9:ää keskittyi voimakas tykkitulemme tulijyrän tehtävään, ainoastaan osa pommitti enää vihollisen pattereita ja erikoisia tukikohtia. Jalkaväkemme ryhtyi hyökkäykseen.
17:s armeija, jolla oli voimakkain vihollinen vastassaan, pääsi hyökätessään vain vihollisen toisille asemille, tuliseinä oli jättänyt sen kauas taakseen; jalkaväki ei enää ollut sen vaikutuspiirissä. Se pysähtyi näiden asemien eteen saamatta tukea tykistöltä.
2:sen armeijan hyökkäyksessä oli jalkaväen ja tykistön yhteistoiminta parempi. Jalkaväki murtautui vihollisen toisiin asemiin.
18:nnen armeijan rynnistys sujui joka suhteessa säännöllisesti. Se eteni hyvin.
Maaliskuun 22:sena ei 17:nnen armeijan asema sanottavasti muuttunut, mutta 2:nen armeija, jota johdettiin yhtenäisesti ja voimakkaasti, löi vihollisen ja tunkeutui eteenpäin. 18:s armeija valloitti melkoisesti maa-aluetta. 17:s armeija näkyi antavan yksityisille ryhmille liian paljon taktillista vapautta. Sitävastoin oli yksityisten osastojen toiminta liian kiinteästi sidottu yhteen. Ylin armeijanjohto koetti saada yhtenäisyyttä johtoon.
Seurauksena 17:nnen armeijan asemasta oli, ettei vihollisrintaman katkaiseminen Cambrain mutkassa onnistunut, 2:nen armeija ei voinut myöskään saada kevennystä etenemisessään. Sen oli täytynyt itse raivata itselleen tietä eikä se siksi ollut päässyt niin nopeasti eteenpäin kuin olisi ollut suotavaa, jotta toisaalta 17:s armeija olisi saanut kevennystä. Näin ollen ei kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmä voinutkaan Croisillesin ja Péronnen välillä saada niin suuria maa-alueita haltuunsa kuin alkuperäinen taistelusuunnitelma edellytti.
Maaliskuun 25:ntenä olivat 17:s ja 2:nen armeija kiivaasti taistellen kulkeneet kauas yli Bapaumen—Comblesin linjan, 18:s armeija oli valloittanut Neslen vähäisen vastarinnan jälkeen. 17:nnen armeijan taisteluvoimat olivat jo lopussa; se oli maaliskuun 21:senä ja 22:sena menettänyt liian paljon, nähtävästi siksi, että se taisteli liian ahtaissa puitteissa. 2:nen armeija oli kylläkin virkeämpi, mutta valitti jo suppilokentän vaikeuksia. Se ei päässyt enää Albertista eteenpäin. Sommen ylimeno tuotti sen vasemmalle sivustalle suurempia esteitä kuin vihollinen. 18:s armeija oli vielä täydelleen taistelukykyinen ja -haluinen; jo maalisk. 27:ntenä se valloitti Montdidier'n. Vastustaja muodosti pian Sommen pohjoispuolelle uuden rintaman, jonka voittaminen oli ehdottomasti käyvä vaikeaksi. Vihollisen vastarinta Amiensin suunnalla näytti heikommalta.