Huhtikuun 10:ntenä jatkui hyökkäys. Mutta ainoastaan Armentièresin suunnalla ja aivan Armentièresin yläpuolella kyettiin Lysin yli tarpeeksi etenemään. Estairesin suunnalla emme päässeet tunkeutumaan tarpeeksi kauas, täytyi pysähtyä Lys-asemille; Lawe-virtaa kohti edettiin myös huonosti.
Vihollisen konekiväärit tuottivat yhä joukollemme paljon työtä; sen olisi monesti pitänyt rivakammin käydä niihin käsiksi, kuten sain kuulla eräältä esikunnanupseerilta, joka oli lähetetty sinne. Usein se pani myös liian paljon aikaa muonavarojen etsimiseen. Ne divisioonat, jotka taistelivat täällä, eivät olleet hyökkäysjoukkoja siinä mielessä kuin maaliskuun 21:senä hyökänneet. Mutta muilla taistelutantereilla ovat asemadivisioonat saaneet aikaan samaa kuin n.s. hyökkäysdivisioonat.
Huhtikuun 11:ntenä valloitettiin Armentières. Bailleulin suunnalla etenivät joukot paremmin; myös Merville antautui. Edellisenä päivänä oli jo 4:s armeija 6:nnen armeijan pohjoispuolella pannut liikkeelle vasemman siipensä ja valloittanut takaisin Messinesin, joka edellisenä vuonna oli kesäkuun 7:ntenä menetetty.
Kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän 4:nnen ja 6:nnen armeijan hyökkäyksen päämääränä oli se ylänkö, joka rajoittuu pohjoisessa Lys-tasankoon. Valitettavasti emme olleet syksyllä 1914 voineet pitää sitä hallussamme. Se alkaa Kemmelin kohdalta, joka näkyy kauas itään, ja päättyy Casselin luona. Näiden harjanteiden omistamisesta olisi seurauksena Yser-asemien luovuttaminen, jotka kulkivat niiden pohjoispuolella.
Huhtikuun 12:nnen jälkeen heikkeni 6:nnen armeijan hyökkäysvoima, kun taas 4:s armeija yhä edelleen sai haltuunsa alueita. Kemmelin valloitus huhtikuun 25:ntenä tuli olemaan sotatoimien huippukohta. Yhä uusia ranskalaisia divisioonia saapui 4:ttä armeijaa vastaan. Hyökkäysten jatkaminen ei tuntunut enää lupaavalta.
Hyökkäyksen edetessä Kemmeliä kohti olivat englantilaiset peräytyneet Ypernin itäpuolelta Yperniin asti. Suunnilleen Langemarkia kohti tähtäävä 4:nnen armeijan hyökkäys tuli jo liian myöhään.
Kemmelin eteläpuolella oli vielä Bailleulkin antautunut, mutta etelää kohti ei 6:s armeija enää ollut päässyt etenemään.
Maaliskuun 21:senä alkaneen taistelun johdosta oli kenraali Foch nimitetty ententen ylipäälliköksi. Pysäyttämään ensimmäistä suurta murtautumista kuljetettiin englantilaisia reservijoukkoja 17:ttä ja 2:sta armeijaa vastaan, kun taas Aisnen—Verdunin rintamalta tuotuja ranskalaisia divisionia asettui 18:tta armeijaa vastaan. 4:nnen ja 6:nnen armeijan taistelujen johdosta oli kenraali Foch pakotettu siirtämään varajoukkojaan pohjoisemmaksi. Hänen yrityksensä ottaa meiltä takaisin Kemmel eivät menestyneet. Vihollisen vahvuuden vuoksi lakkautti ylin armeijanjohto nyt hyökkäyksen.
4:nnen ja etenkin 6:nnen armeijan asema Lys-tasangolla oli epämukava, kuten aina on laita, milloin rintama muodostuu taistelun kuluessa. Etulinjojen vahvistamiseen, selkäpuolen yhteyden järjestelyyn, mahdollisimman laajaan lomallepäästöön, kurin kehittämiseen ja vahvistamiseen pantiin aivan yhtä suurta huolta kuin Croisillesin ja La Fèren välillä tapahtuneen suuren taistelun päätyttyä.