Yhteyttä kenraali Mannerheimin kanssa välitti majuri Crant, jonka minä olin lähettänyt Suomen päämajaan. Hän teki täällä sopimuksen saksalaisten joukkojen käyttämisestä. Yhteistyö kenraali Mannerheimin kanssa oli koko ajan hyvää ja luottamuksellista.
Kolmesta jääkäripataljoonasta, kolmesta tarkka-ampujaratsuväkirykmentistä sekä muutamista pattereista muodostettiin kenraali kreivi v. der Goltzin johdolla Danzigissa Itämeren-divisioona. Se astui maihin huhtikuun alussa Hangon luona, jolloin kenraali Mannerheim osaksi meidän asestamamme valkoisen kaartinsa kanssa oli Tampereen luoteispuolella, selin Vaasaan. Hänen avukseen oli lähetetty suomalainen jääkäripataljoona. Pataljoonan valioaineksista tuli Suomen armeijan upseeriston oivallinen ydinjoukko.
Sillaikaa kun kenraali Mannerheim rynnisti Tampereen kautta, suuntasi Itämeren-divisioona marssinsa koilliseen Hämeenlinnaa kohti. Yhdessä laivaston kanssa se miehitti Helsingin vähäisin voimin huhtikuun 13:ntena; itärintaman ylipäällikkö laski maihin pienen osaston eversti v. Brandensteinin johdolla Helsingin itäpuolella Loviisan ja Kotkan luona. Tämä alkoi täältä marssinsa pohjoista kohti katkaistakseen Hämeenlinnan seuduilla olevilta punaisilta kaarteilta paluutien Lahden luona. Keskitetyn hyökkäyksen avulla ne saatiin huhtikuun lopulla ankarien ottelujen jälkeen täydelleen saarretuiksi, jolloin niiden oli pakko antautua. Suomi oli nyt vapaa.
Samaan aikaan oli valkoinen kaarti pohjoisesta tullen valloittanut Viipurin; tämä oli strateegisesti oikea teko; olisiko se johtanut onnelliseen tulokseen, ellei ratkaisu olisi tapahtunut lännempänä, on vastassaolevien voimien taistelukykyyn ja Venäjän bolshevikkien apuun nähden vaikea päättää. Taktillinen voitto, Suomen nopea vapauttaminen saavutettiin Lahden ja Hämeenlinnan välisellä taistelukentällä saksalaisten ja suomalaisten joukkojen hyvän yhteistoiminnan avulla. Sotaliike oli näin saatettu loppuun.
Meillä oli nyt Narvassa ja Viipurissa asemat, joista milloin tahansa voi marssia Pietariin kukistamaan bolshevikkivaltaa ja estämään englantilaisia etenemästä Muurmanin rannikolta. Sitä paitsi oli Suomesta käsin koko Muurmaninrata alttiina sivustahyökkäyksille, joten mitkään vakavammat yritykset englantilaisten taholta Pietaria vastaan eivät enää olleet mahdolliset. Englantilainen maihinnousujoukko, joka oli miehittänyt Muurmanin rannikon, oli tuomittu siellä pysymään paikoillaan. Pienen Itämeren-divisioonan lähettäminen, josta elokuussa vielä palasi kolme jääkäripataljoonaa, oli siis kannattanut hyvin. Suomen hallitus alkoi heti saksalaisten harjoitusmestarien avulla luoda suomalaista armeijaa. Siihen, ettemme Suomessa enempää saavuttaneet kuin todellisuudessa saavutettiin, oli pääasiallisena syynä meidän aina horjuva politiikkamme. Kenraali kreivi v. der Goltz oli saavuttanut yleistä luottamusta myöskin Suomen johtavissa poliittisissa piireissä, missä suhteessa Saksan hallituksen edustaja ei onnistunut yhtä hyvin. Ulkopolitiikkamme puolinaisuus osoittautui valitettavasti tässäkin. Se ei tehnyt mitään päätöstä, eikä siksi Suomessakaan saavuttanut kenenkään ystävyyttä, vaan antoi Saksan uskollisille kannattajille iskun vasten kasvoja.
Ne monet lämpimän myötätunnon ilmaukset, joita sain Suomesta eronikin jälkeen, osoittavat, että kiitollisuutta on vielä maailmassa. Tämä mieliala on ilahduttanut minua sitäkin enemmän, kun joukkomme lähetettiin Suomeen puhtaasti saksalaisten etujen, eikä Suomen etujen vuoksi. Kun Ruotsin hallitus helmikuussa 1919 minulle käsittämättömästä syystä ryhtyi vaikeuttamaan oleskeluani Ruotsissa saapui äkkiä Hessleholmin kartanoon suomalainen valtuutettu, joka tarjosi minulle oleskelupaikkaa Suomessa. Tulin siitä iloiseksi, mutta kieltäydyin tietysti kutsua noudattamasta. Tahdoin Saksaan.
Tämän maailmansodan valtavain ja raskaitten tapausten rinnalla jäävät Ukraina ja Suomi näennäisesti vain episodeiksi. Siitä huolimatta toivon vielä pysyviä saavutuksia. Taloudelliselta ja poliittiselta kannalta katsoen tulevat molemmat maat pysymään tyypillisinä esimerkkeinä siitä, ettei meidän hallituksemme viime hetkenäkään ymmärtänyt tämän sodan sisintä olemusta, vaan käsitteli kaikkea yksinomaan sisäpoliittisten näkökohtien mukaan. Sotilaallisesti tuottivat molemmat maat lähimain sen, mitä niiltä voitiin odottaakin. Uuden itärintaman muodostuminen oli ehkäisty, ainakin se oli siirtynyt kaukaiseen tulevaisuuteen. Saarron olimme idässä murtaneet, elämämme näytti siitä voivan voimistua. Neuvostohallituksen asema oli tuntuvasti heikentynyt, sen olemassaolo oli vakavasti uhattu.
Kun toukokuun lopulla jatkettiin saksalaisten hyökkäystä länsirintamalla, jota kesäkuun ensi puoliskolla piti seurata Itävalta-Unkarin hyökkäys Italiassa, oli asema kaikilla rintamilla järjestynyt. Vain Palestiinan rintama näytti olevan vaarassa.
VI.
Saksalaisten toinen suuri hyökkäys Ranskassa ja Itävalta-Unkarin armeijan hyökkäys Italiassa tapahtuivat pääasiassa suunnitelman mukaan.