Saksa on itse syypää syvään nöyryytykseensä. Se ei enää ole mikään suurvalta, ei enää itsenäinen valtio. Sen olemassaolo ja tulevaisuus ovat vaarassa.
Kaikin tavoin heikontuneena ja pienentyneenä se astuu tästä maailmantaistelusta; siltä on ryöstetty alueita ja osia sen kansasta, jotka jo useita miespolvia ovat kuuluneet sille. Se menettää siirtomaansa.
Sen puolustusvoima on siltä riistetty. Saksalainen on kadottanut oikeutensa palvella isänmaataan ase kädessä.
Saksan kauppalaivasto häviää maailmanmeriltä. Sen taloudellinen voima on murrettu; mitä siitä on jäljelle jäänyt, on asetettu voittajan valvonnan alaiseksi. 70 miljoonan saksalaisen elämä on horjuvalla pohjalla.
Sotakorvaukset, jotka on sälytetty hartioillemme, ovat mahdottomat suorittaa.
Vallankumouksen syyllisyys ei rajoitu tähän rauhantekoon. Se tekee sen raskaan ikeen, jota Saksan kansan on orjuudessaan pakko kantaa, ehdottomasti musertavaksi.
Se edistää haluttomuutta työhön ja hävittää tietoisuuden siitä, että työnteko antaa enemmän kuin raha-ansio. Se ehkäisee luovien voimien syntymistä ja hävittää kaiken persoonallisen. Se asettaa tilalle joukkovallan ja keskinkertaisuuden. Valtiollisen ja taloudellisen elämän uudelleen rakentamisen käyttövoima on epätietoinen, ehkä pitkiksi ajoiksi kokonaan kuollut.
Rauhan heikentämä isänmaa ei voi näin ollen enää elättää väestöään.
Saksassa vuotaa veljesveri. Saksalaista omaisuutta hävitetään. Valtion varoja haaskataan ja käytetään itsekkäisiin tarkoituksiin, valtakunnan, yksityisten valtioiden ja kuntien raha-asiat joutuvat päivä päivältä yhä pahempaan rappiotilaan. Kansan painunut moraali ajelehtii ryhdittömänä vallankumouksen "vapaudessa"; ihmisen alhaiset vaistot pyrkivät hillittöminä purkautumaan. Kaikkialla vallitsee epäjärjestys, työn kammo, petos ja nylkemishalu, sen rinnalla monin paikoin mitä vastenmielisin nautinnonhimo — miljoonien isänmaansa puolesta kaatuneiden hautojen vierellä ja niiden monien silvottujen silmäin edessä, joita katseemme kohtaa. Saksan elämä on kaameata ja alhaista näytelmää, joka herättää sanomatonta surua jokaisessa saksalaisesti tuntevassa sydämessä, mutta vihollisessa ja puolueettomissa halveksimista.
Saksalaiset ryhtyvät vihollisen edessä syyttämään Saksaa luulotelluista häpeän töistä miellyttääkseen vihollistaan ja kerjätäkseen siltä lempeyttä. Saksalaiset miehet, jotka ovat uskollisesti isänmaataan palvelleet, luovuttaa oma hallitus viholliselle sen voittokulkua koristamaan. Tämä oli meidän alentumistilamme syvin kuilu, joka saattaa häpeämään ja inhoamaan Saksan kansaa.