Kenraali v. Moltke lupasi, että ehdotukseni otettaisiin harkittavaksi, ja lyhyesti selosti minulle, kuinka asema lännessä oli muuttunut. Siihen saakka olimme kuulleet siitä vain huhuja. Kenraali v. Moltke oli syvästi liikutettu lännen aseman johdosta. Se oli viimeinen virkapuheluni tämän ihmisenä niin huomattavan miehen kanssa. Hänellä oli terävä sotilaallinen äly ja suuria sotatilanteita hän osasi käsitellä erinomaisen selvästi. Mutta hän ei ollut mikään perinpohjainen luonne, hän oli mielialaltaan enemmän rauhan kuin sodan mies, muistan montakin hänen lausuntoaan. Hänen terveytensä oli sodan alussa kahden Karlsbad-hoidon johdosta muutamassa kuukaudessa kovasti heikontunut.
Näinä päivinä alkoi sotaministeri kenraali v. Falkenhayn johtaa sotatoimia.
Syysk. 14:nnen illalla lausuin jäähyväiset kenraalieversti v. Hindenburgille ja tovereilleni. Helppoa ei ollut kahden voitokkaan taistelun jälkeen erota ylipäälliköstä ja esikunnasta. Kenraali v. Hindenburg oli aina suostunut ehdotuksiini ja vastuuvalmiina ne hyväksynyt. Muodostui kaunis luottamussuhde meidän kahden samoin ajattelevan miehen kesken. Esikunnassa vallitsi täydellinen yksimielisyys kaikista sotilaallisista asioista.
Syysk. 15:ntenä lähdin Insterburgista ajaakseni voimavaunulla Graudenzin ja Thornin kautta määräpaikkaani Breslauhun. Uudesta vaikutusalastani en ollut vähääkään selvillä. Se näytti minusta nykyistä pienemmältä. Pian huomasin joutuneeni laajalle, tärkeälle toimialalle.
PUOLAN SOTARETKI SYKSYLLÄ 1914
I.
Matka Breslauhun ei ollut hauska. Ajoin Allensteinin kautta ja söin siellä päivällistä samassa hotellissa, jossa olin asunutkin. Elämä kulki taas entistä rauhallista latua. Iltapäivällä olin Graudenzissa ja sieltä jatkettiin matkaa myrskyssä ja sateessa Brombergin kautta Poseniin, jonne saavuin yön pilkkopimeydessä ja jossa olin yötä. Monet suhteet liittivät minut Posenin maakuntaan ja kaupunkiin. Isäni, joka polveutui pommerilaisesta kauppiassuvusta, oli asunut siellä aina 1870/71 vuosien Saksan ja Ranskan sodan jälkiaikaan. Minä itse olin palvellut Posenissa ja ilomielin näin sen uudelleen. Vuodesta 1902 vuoteen 1904 olin siellä V:n armeijaosaston kenraalikomennon vanhimpana yleisesikunta-upseerina. Sekä tässä toimessa että edellisessäkin 9:nnen divisioonan yleisesikunta-upseerina Glogaussa tarjoutui minulle tilaisuus oppia tuntemaan maakunnan vaikeat olot. Eräillä manöövereillä jouduin Jarotschinin-Pleshenin seuduille. Puolalaisuus ei ole meitä kiittänyt siitä, mitä olemme sille antaneet. Oikeassa ovat ne, jotka yhä uudelleen ovat kehoittaneet saksalaista isänmaatamme olemaan varuillaan sen pyyteisiin nähden. Syvällä tuskalla näen kotimaakunnalleni alkavan surullisen kehitysajan.
Aamulla syyskuun 16:ntena saavuin Breslauhun. Pian sen jälkeen saavutti minut sähkösanoma, että ylin armeijanjohto oli hyväksynyt 14 p:n illalla tekemäni ehdotuksen. Kenraalieversti v. Hindenburgin ja 8:nnen armeijan pääosan piti viipymättä lähteä Ylä-Schlesiaan Itävalta-Unkarin avuksi. Nämä osat muodostaisivat 9:nnen armeijan.
Itä-Preussiin jäi 8:nneksi armeijaksi. 1 ratsuväkidivisioona, I armeijaosasto, I reserviosasto, 3:s reservidivisioona, v. der Goltzin maanpuolustusdivisioona, muutamia maanpuolustusväenbrigaadeja, Königsbergin pääreservi sekä Veikselin linnoitusten sota-varusväet lukuun ottamatta 35:ttä reservidivisioonaa, joka oli muodostettu etupäässä Thornin sota-varusväestä. Ylipäälliköksi nimitettiin kenraali v. Schubert.
9:s armeija muodostettiin 8:nnesta ratsuväkidivisioonasta, Xl:stä, VII:stä ja XX:stä armeijaosastosta, kaartin reserviosastosta, 35:nnestä reservidivisioonasta ja kreivi v. Bredowin maanpuolustusdivisioonasta. Sen rintamaansijoitus oli suunniteltava. Nostoväki, joka oli asetettu harvaan rajan vartijaksi Kattowitzin ja Thornin välille Puolan puolella, saattoi sitä suojata.