Kenraali Litzmannin joukot pääsivät 7 p:nä hyvin etenemään. Ne pääsivät aina Johannisburgin seudulle saakka ja kauempana etelässä kulkivat Pissan poikki. 8 p:nä ne valloittivat Johannisburgin ja seuraavina päivinä suojattuina Ossowjetziu suuntaa vastaan tunkeutuivat Raigrodiin, jossa ne kohtasivat jäykän vastarinnan. Ossowjetzin suunnalta kohdistettiin niitä vastaan vihollisen hyökkäysliike, jonka ne torjuivat päältään. Samalla lähestyi 8:nnen armeijan keskusta Lyckiä, seuraten kintereillä koko rintamalla väistyvää vihollista.
Johtajat ja joukot ponnistivat parhaan taitonsa mukaan päästäkseen nopeaan eteenpäin. Suureen strateegiseen suunnitelmaan nähden se tapahtui liian hitaasti. Lyck, III:nnen siperialaisen armeijaosaston etevästi puolustamana, joutui käsiimme vasta 14 päivän aamulla. Armeijaosasto vältti tuhon ja peräytyi Augustowin kautta ylisen Bobrin suoseutujen taa.
Lyckin valloituksen jälkeen edettiin nopeaan; jo yöllä 17:ttä päivää vastaan kenraali Litzmann uuden ankaran taistelun jälkeen saapui Augustowiin. Olin näinä päivinä koettanut viedä 8:nnen armeijan oikean sivustan Raigrodista jyrkkään itää kohti Augustowin eteläpuolitse Tainon kautta Bobria kohti, päästäkseni yhä uudelleen III:ta siperialaista armeijaosastoa sivulta ahdistamaan. Teiden tilan vuoksi ei 8:s armeija pitänyt tätä mahdollisena.
Armeijojen suojaksi Ossowjetzia-Lomshaa vastaan erotettiin sangen varhain, vielä kolonnain Augustowia kohti rientäessä, 3:s reservidivisioona, 5:s jalkaväkibrigaadi ja 11:s maanpuolustusdivisioona hyökkäyksestä ja lähetettiin sinne. Ossowjetz oli saarrettava ja sen kimppuun hyökättävä. Vahvain sotavoimain kerääntyminen Lomshan luo oli käynyt varmaksi. Sinne lähetetyt XX:n armeijaosaston osat eivät enää riittäneet.
Sillä välin oli 10:nnen armeijan kiertoliike ennättänyt täydelleen vaikuttaa. Erinomaisten marssiennätysten jälkeen ja sanomattomia rasituksia voitettuaan sen keskusta jo yöllä 11 p:ää vastaan Tilsitin—Kalwarijan hyökkäyssuunnalla saavutti Insterburgin—Kownon tien Wirballenin luona ja kun Lyck 14 p:nä valloitettiin, olivat marssikolonnat saapuneet aivan Augustowin suuren metsän pohjoispuolelle Suwalkin—Seinyn luo.
Takaisin vyöryvän venäläisen armeijan sivustaan tehtiin ratkaiseva hyökkäys ja se tungettiin etelää kohti. Se näytti tälläkin kertaa tulleen yllätetyksi, aivan samoin kuin Ylä-Schlesiasta ja Hohensalzastakin liikkeelle lähdettäessä. Tiedustelu-osastomme työskenteli täällä erittäin hyvin levitellen vääriä huhuja ja estäen oikeita tietoja leviämästä. Venäläisten ei enempää kuin ententenkaan onnistunut saada tietoa näistä liikkeistä. Onkin ylenmäärin vaikeata saada vihollisesta tarkkoja tietoja, varsinkaan hyvissä ajoin, muutoinhan sodankäynti heikommilla voimilla ei olisikaan niin tavattoman vaikea tehtävä. Tannenbergin luona oli meitä suosinut onni.
Venäläisten sotavoimista olivat osat, jotka olivat peräytyneet Kownoa kohti ja kaiken aikaa uhkasivat sivustaa, hyökkäyksillään turhaan koettaneet etenemistä viivyttää. 10:nnen armeijan sivustasuoja työnsi ne takaisin Kownon—Olitan suunnalle.
14 päivän illalla näytti siltä, kuin olisi vihollisen kiertäminen mahdollinen toteuttaa heti Augustowin itäpuolella. Kenraali v. Eichorn sijoitti sinne vasemman siipensä. XXl:n armeijaosaston etujoukko tunkeutui 15 ja 16 p:nä Seinyn—Augustowin viertotietä pitkin kauas metsään, mutta siellä lännestä itää kohti takaisin virtaavat venäläiset kolonnat lamasivat sen alleen ja osaksi ottivat vangiksi. Muitta mutkitta lähetti nyt 10:s armeija aina helmik. 18 p:ään saakka osia metsän pohjoisreunaa pitkin Grodnon luoteispuolisiin seutuihin. Siellä ne seisoivat rintama länttä kohti, linnoituksen varustukset aivan selän takana. Tässä rohkeassa asennossa ne sulkivat viholliselta paluutien. Toisia saksalaisia joukkoja tunkeutui metsään pohjoisesta ja eteni Augustowin valloitettuaan Grodnoon vievää tietä pitkin taistellen Lipskiin sekä Bobria alaspäin Krasnyboriin. Lipskin luona rengas suljettiin.
Grodnon edustalla joukkojen asema oli tavattoman vaikea. Linnoituksesta, johon venäläinen oli vienyt lisäjoukkoja, tehtiin etenkin 20 ja 21 p:nä sangen ankaria hyökkäyksiä. Augustowin metsästä sinne virtaava, peräytyvä vihollinen teki yhä uusia hyökkäyksiä. Raskaita tappioita kärsien saksalaiset joukot pitivät paikkansa. Se oli XXI:n armeijaosaston loistava urotyö ja sen johtaja, kenraali Fritz v. Below, joka myöhemmin armeijan ylipäällikkönä osoitti lännessä kuntoaan, saattoi olla ylpeä päättäväisyydestään ja joukoistaan. 10:nnen armeijan ylikomento saattoi sisällisellä tyydytyksellä päästä osalliseksi tästä kunniasta. Seuraavina päivinä antautuivat Augustowin metsässä sinne tänne aaltoilevat, epätoivoisesti itseään puolustavat venäläiset; taistelu oli päättynyt.