Päiväni kuluivat säännöllisesti. Niin kauan kuin olin idässä esikunnan päällikkönä ja välittömästi johdin joukkoja, järjestyi kaikki sotilaallisen tilanteen vaatimusten mukaisesti. Kello 6:sta tai 7:stä aamulla olin myöhään yöhön virkahuoneessa.

Ensimmäisenä kenraalimajoitusmestarina olin levollisina aikoina kahdeksan tienoissa virastossa. Noin tuntia myöhemmin tuli kenraalisotamarsalkka ja nyt keskustelimme lyhyeen sotatapauksista ja aikomuksista ja vireillä olevista kysymyksistä.

Kello 12 aikaan oli meillä esittely Hänen Majesteettinsa Keisarin luona.

Täsmälleen kello 1 aamiainen, johon kului 1/2 tai 3/4 tuntia. 1/2 4:n vaiheilla olin jälleen virkahuoneessani. Kello 8:n aikaan söimme illallista; 1 1/2 tunnin loman jälkeen kesti työtä puoleenyöhön tai kello 1:een asti.

Tämä yksitoikkoisuus harvoin keskeytyi. Eivät edes ne neljä tai viisi päivää, jotka minulla oli sotalomaa, olleet virkatoimista vapaat.

Olin kaukopuhelimilla ja kaukokirjoittimilla yhteydessä rintaman kaikkien osien ja liittoutuneiden ylimpäin armeijanjohtojen kanssa. Armeijat antoivat tietonsa säännöllisesti aamuin ja illoin ja erikoiset tapaukset paikalla.

Kenttälennättimen päällikkö itäisellä rintamalla, eversti Lehmann ja myöhemmin koko armeijan kenttälennättimen päällikkö, kenraalimajuri Hesse, ovat kaukonäköisesti ja tehokkaasti minua auttaneet. Ylipäällikön esikunnan kaukopuhelumiehistö itäisellä rintamalla ja ylimmän armeijanjohdon kenttälennättimen hoitokunnat, jotka välittivät yksityiskohtaista yhteyttä, ovat työskennelleet mitä etevimmällä tavalla.

Toiselta puolen oli välttämätöntä saada selvä yleissilmäys valtavien rintamien kaikkiin tapauksiin, toiselta puolen taas välittömästi tuntea tavallisuudesta poikkeava painostus, taisteluiden suonentykytys. Ylimmän armeijanjohdon täytyi kuitenkin saada paikalla tieto kaikista tärkeistä tapauksista. Sillä liiankin usein täytyi reservien puutteessa paikalla tehdä kohtalokkaita ratkaisevia päätöksiä.

Joukkojen johto, huolenpito armeijasta ja kotimaan sotakunnosta kävivät kaikkien muitten töitten edellä. Sotilaspoliittiset tulevaisuudenkysymykset seurasivat vasta toisessa sijassa.

Työtuntini kuluivat omaan työhöni, alaisteni osastonpäälliköitten ja viranomaisten esittelyihin ynnä neuvotteluihin.