Mä täällä sun taasen kohdata saan, kun aurinko käypi vuorien taa, ja vierahan silmä nähdä ei saa ja kieliä yö ei saata.
KAARLO ja HANNU (samallaaikaa).
He kohdata täällä toisensa saa, kuin aurinko käypi vuorien taa, mut vierahan silmä nähdä sen saa — yön kielautta ei voi taata.
YRJÖ.
Yks suutelo vain, oi, armahimpain, kun kotvahan sua en näe lain!
RIITTA.
Oi, riennä nyt vain, mun rakkahimpain! Näes, Ahti se vois mun viedä.
YRJÖ.
Mä ennemmin sua olin täällä, sua nopsempi ain' —
HANNU (erikseen).