MATTI (lähestyy Yrjöä, joka on jäänyt seisomaan Riitan viereen). Oletko unhottanut, mitä sinulle vasta sanoin? Sinulla näyttää olevan hyvin huono muisti.
YRJÖ. Ei, Mattivaari! Minulla on erittäinkin tarkka muisti! Ja aina säilyy mielessäni jäähyväislauseesi: «Jospa sinulla vaan olisi niin paljon rahaa, kuin Riitta saa myötäjäisiksi, niin saisit paikalla tytön omaksesi.«
MATTI. Niin sanoin ja sanoissani pysyn myös.
YRJÖ. Katsoppas, Mattivaari, tätä kukkaroa! Katso tarkkaan! (Avaa kukkaron näytellen rahoja Matille.) No, onko tässä mielestäsi tarpeeksi suuri summa?
MATTI (hämmästyneenä). Mitä ihmeitä! Kirkasta kultaa! Ja tämä kaikki on sinun?
RIITTA. Niin, sen on hän kunniallisesti saanut, sen voin vakuuttaa!
MATTI (Yrjölle). Sinähän olet siis upporikas! Mutta minkä tähden et ilmoittanut sitä minulle, kun viimeksi asiasta puhelimme? Nyt täytyy Riitan mennä Hannulle vaimoksi, sillä minä olen luvannut tyttäreni hänelle ja tiedäthän, ettei Mattivaari sanaansa syö.
YRJÖ. Jollet paikalla luovu tytöstä, niin minä lyön sinut kuoliaaksi. (Hyökkää Hannua vastaan).
HANNU. Veli kulta, rauhoituhan toki… Niin, niin … tehdään nyt jälleen sula sovinto ja jätetään pois nuo vanhat vihat.
RIITTA (menee heidän väliinsä ja ottaa ystävällisesti Hannua kädestä kiinni). Kuule, Hannu!