YRJÖ ja RIITTA. Kiitoksia, vaari kulta! Jumala sinua siunatkoon!
HANNU (tytöille). Minä vakuutan teille, tytöt. Turha on teidän koettaa saada minua verkkoihinne! Kisailkaa vaan toisten poikain kanssa — onhan täällä muitakin pulskia nuorukaisia — vaan antakaa minun olla rauhassa! Soittoniekkana tahdon olla niinkuin ennenkin, vaan sen sanon teille, että Ahdin polskaa en soita enää ikinä.
*Laulu N:o 14.*
RIITTA.
Täss' on mun Yrjöni, sulho hellä ja lempi liekkii sen sydämmellä. Yö ja talvi vasta vallitsi, mieli mulla syttä synkempi. Nyt kevät koittaa ja toivon kieltä leivo soittaa, Yö poijes hoihtii ja murhe riemuksi vaihtui.
KUSTAA. AKSEL. KAARLO.
(Näyttämön takana.)
Oi, Pohjolan yöhyt!
Mun mielessäin päilyt
Sä armasna aina!
KÖÖRI.
Nyt neito murheensa unhotti kai,
Kun kultans' armahan kohdata sai
Sulhasen kaunihin kunniaks
Metsäkin käynyt on vihannaks.
Vanhat ja nuoret
Pois, pois nyt surut sekä huolet!
Tanssi ja laulu
Vain soikohon ja riemun pauhu!