"Pisto sydämeen, hetken huumaus; tuossa edessään aamun sarastuksen harmaassa valossa makaa keisari vuoteellaan ja vieressään nuori, kaunis, rakastettu tyttärensä, prinsessa A-hi-li; molemmat kuolleina.
"Kuoleman, mykän kuoleman, on keisari valinnut molemmille. Käsi kädessä ovat he menneet henkien vuorille, hän, tuo suuri Min g, 'Taivaan' poika, ja pieni prinsessa, joka on aamunkasteen kostuttaman lumivuokon näköinen.
"— — Mutta Wong menee täyttämään keisarinsa käskyä ja menetelläkseen viisaasti, Tsin Tsung'in ja Tschun Tschi'n luokse, sanomaan, että he voivat säästää pyöveleitään. Valtaistuin on vapaa…
"Ja Chingit nousevat sille. Ne pitävät sitä hallussaan vielä tänä päivänäkin. Mandshu-suku Ming'ein valtaistuimella, raakalaiset Kiinan hallitsijoina…"
— — Näin kertoo Wen Siang samalla kuin jääkylmä myrsky vinkuen puhdistaa lumesta autiota jääkenttää.
"Mutta onko Ming-sukua vielä olemassa?" kysyy Erik.
"On. Kahdeksantoista Mandshu-sukukunnan seuratessa toisiaan, on myöskin kansallinen hallitsijasuku säilynyt suvusta sukuun."
6.
JÄÄ-AAVIKON KUNINGAS.
Tunti yhtyy tuntiin, päivä päivään, vuorokausi vuorokauteen. On lokakuun puoliväli. Napatalven jäinen puristus alkaa tuntua. Revontulet palavat kylmällä taivaalla. Päivät ovat niin lyhyitä, että niitä tuskin voidaan niiksi sanoa.