Tunnit kuluvat. Erik nukahtaa. Yö kuluu ja Erik nukkuu raskaasti. Mutta sitten alkaa koira haukkua kovasti ja Erik herää. On päivä.
Hän kieltää koiraa, mutta se ei lakkaa. Silloin tarttuu hän pyssyynsä ja ryömii ulos. Siellä kai on karhu.
Ja aivan oikein. Käytävässä on jokin elävä. Erik kuuntelee. Tuo ei ole karhun murinaa, vaan jonkun ihmisen hengitystä. Erik ryömii likemmäksi.
"Oletko se sinä, Wen Siang?"
"Olen."
"No, Jumalalle kiitos! Ja helmi?"
He ovat jo tulleet majaan.
"Helmen… löysin… kannan sitä kaulassani samassa vanhassa ketjussa."
Ääni muuttuu käheäksi voivotukseksi. Wen Siang makaa kovalla lumella ja veri juoksee hänen suustaan ja sieramistaan.
Erik tulee neuvottomaksi. Mitä onkaan tapahtunut? Mutta Wen Siang tointuu jälleen. Erik saa hänen makuusäkkiin, jossa hän makaa koko yön kuumehoureissa.