Pinguit hyppää maihin. Hän on niin innoissaan, että hän tuskin voi saada sanaakaan suustaan.
"Tuolla, tuolla!" Mutta kukaan ei näe laivaa. Hän polkee jalkaansa ja itkee kiukusta ja innosta.
"Eihän se olekaan Hans Egede, vaan joku toinen, aivan valkoinen laiva, varustettu paksulla savupiipulla! ja kahdella pienellä, vinolla mastolla… ettekö näe?… tuolla!"
Äkkiä kuuluu mereltä vihellys — jonkun höyrylaivan merkkipuhallus. Ja nyt he kaikki huomaavat siron, valkoisen höyrypurren, joka kulkee jäälauttojen välissä.
"Ah!" huudahtaa Arnaluk, "Hans Egede ei se kyllä ole, mutta mikähän se sitten on?"
Nordstrand katsoo sitä kiikarillaan. "Lippu… onpa; kummallista… etten sitä tunne… Erik, tunnetko sinä?"
Erik ottaa kiikarin.
"Laiva on Kiinasta, lippu on keisarin… tuo vanha, kansallinen…
Mingein lippu, San-ho-hui'n merkki!"
Arnaluk'ia värisyttää. Erik on kertonut hänelle tuosta salaisesta seurasta, johon Wen Siang kuului ja johon kohtalo oli sitonut hänet niin omituisilla siteillä. Helmestä ei hän kuitenkaan ollut puhunut.
Mutta nyt on laiva ankkuroinut ja laskenut veneen vesille. Erik ei ole erehtynyt, Wen Siang'in kansalaiset soutavat sitä.