Nordstrand menee kauppaan ja tuopi sieltä kokonaisen pussillisen viikunoita — harvinainen lahja, joka tavallisesti annetaan ainoastaan sille, joka ilmoittaa vuoden ensimäisen laivan.
Pinguit on haltioissaan. Hän juoksee riemuiten matkaansa saaliinensa. Nyt saapuu hän kuin oikea satuprinssi tupien pikkulasten luokse, sillä mikä on hänen, on myös heidänkin.
Mutta Nordstrand katselee Pinguit'in löytöä. Hän tutkii sen tarkoin. Hämähäkinhieno kultaketju ja siitä riippuva, kummallisilla merkeillä koristettu kotelo, jonka sisässä on… musta helmi.
5.
"UMIARSUIT."
Umiarsuit! Siirtola on äkkiä muuttunut oikeaksi muurahaispesäksi. Umiarsuit! Kaikki, mikä elää, hyörii sinne tänne, jos nyt voi puhua hyörinästä Tassinork'issa.
Pinguit'han se on, joka tavallisuuden mukaan ilmoittaa vuoden suurimman uutisen. "Laiva on tullut!" Päiväkausia on hän puikkelehtinut kajakillaan ajojäissä ja useammasti kun kerran tuonut kotia hylkeitä, sillä hän ei ole leikin vuoksi Tassinork'in paras pyydystäjä. Tänään käyttää hän airoaan yhtä sukkelaan kuin rataslaiva siipiään. Paljon ennen hänen rantaan pääsyään kuuluu ilmassa hänen kaikuva huutonsa: "Umiarsuit! Umiarsuit!"
Ja kaikki rientävät rantaan. Arnaluk ja Erik ensimmäisinä.
"Missä? Missä?"
Onko mahdollista, että Pinguit'in haukansilmät ovat erehtyneet? Kaikki etsivät katseillaan noita tummia juovia, joina Hans Egeden mastot tavallisesti kuvastuvat ajojäiden valkoista taustaa vastaan. — Missä, missä?