Nuo tanskalaiset pojat: Erik ja Helge, jotka olivat tulleet pohjois-Grönlantiin tuossa ryöstäytyneessä ilmapallossa, rakensivat itselleen talviasunnon, jossa he aikoivat viettää napaseutujen yötä. Epätoivoinen asemansa selviää heille kumminkin pian ja juuri kun he alkavat epäillä pelastuksensa mahdollisuutta, pelastikin heidät itse jouluiltana grönlantilaisen kaupan viimeinen etuvartia Sören Nordstrand Tassinork'ista. Sitten kerrotaan elämää ja tapauksia Tassinork'issa jatkuvan talvipimeän aikana, auringon palaamista ja lyhyttä kesää. Erik ja Nordstrandin ottotyttö, jolla on valkoiset vanhemmat, mutta grönlantilainen nimi, Arnaluk, rupesivat pitämään paljon toisistansa, kuinka paljon, selviää heille vasta jäähyväishetkellä.
Myöhemmin kesällä saapuu grönlantilais-höyrylaiva "Hans Egede" ja pojat matkustavat siinä kotiinsa. Nordstrand ja Arnaluk tulisivat ehkä perässä ensi vuonna.
Laivassa tutustuu Erik erääseen ranskalaiseen tiede- ja sanomalehtimieheen, Duroc'iin, joka pian kiintyy nuorukaiseen ja hänen seikkailuihinsa ja heti kotiin tultuaan tulee Erikin vanhempain luokse, ostaakseen sanomalehdelleen Erikin kertomuksen tuosta kummallisesta Grönlannin matkasta. Vaikka onkin kysymys suuresta rahamäärästä, ei Erik hyväksy tarjousta, vaan heittää valmiin käsikirjoituksen tuleen. Sillä satumaisen kauniista "Pohjois-Tanskasta" saadut vaikutelmat ovat niin yhdistyneet hänen äsken syntyneeseen rakkauteensa Arnaluk'iin, pieneen ja rakkaaseen Arnaluk'iin, kullankeltaisine hiuksineen ja hentoine jäsenineen, ettei Erik voi niitä myydä, sillä ne ovat hänelle siksi arvokkaita. Hänen ylpeydentunteensa on kehittynyt ja hienostunut seurustellessaan kirkas- ja puhdassilmäisen pohjois-tanskalaistytön kanssa.
Tassinork'ista lähtiessä lupaa Erik Nordstrand'ille, että hän kunnialla suorittaa ylioppilastutkintonsa ennen kuin he ensi vuonna tapaavat Köpenhaminassa.
Tämä tapaaminen on nyt hyvin likellä ja esirippu kohoaa ensimmäiseen näytökseen.
ENSIMMÄINEN OSA
MEREN YLI
1.
PÖHJOIS-TANSKALAINEN LAIVA.
Erik Holm laskeutuu latinakoulun portaita. Raskas ovi sulkeutuu hänen takanaan. Hän pysähtyy hetkeksi ja hengittää syvään. Taivas on sininen. Kuinka maailma onkaan avara ja kaunis ja kuinka ihanaa onkaan elää! Hän on yhdeksäntoistavuotias. Raitis ilma täyttää hänen keuhkonsa ja ilo pulppuaa hänen mielessään, niinkuin kristallikirkas lähde, joka keväällä lorisee lumen alla lintulaaksossa. Nyt on hän suorittanut sen, mitä hän lupasi Nordstrand'ille. Hän on ylioppilas.