"Sata peninkulmaa… se ei voi olla mahdollista, onhan kuukausia jo kulunut Tibet'iin tukeutumisestamme ja mekö olisimme vielä sadan peninkulman päässä tuosta pyhästä kaupungista! Sehän on hullutusta!"
"Oppinut herrani, valitan sanoessani teille, että erehdytte. Emme ole Llassan läheisyydessäkään, vaan toista sataa peninkulmaa sieltä. Emme ole Tibet'issäkään!"
"Emmekö ole Tibet'issä…? Mutta sanoithan aina, että kuljimme tuota pyhää kaupunkia kohti ja lupauksesi johdostahan, että veisit meidät Llassa'an, me, hitto vieköön, retkeilimme näitten suunnattomien vuorien yli!"…
Wen Siang kumartuu sen verran, ettei voida nähdä hänen silmiään eikä piirrettä hänen suunsa ympärillä. "Olen siksi paljon kunnioituksen läpitunkema valkoiselle opille, etten voisi otaksuakaan jonkun keltaisen palvelijakoiran voivan sitä eksyttää. Jos nyt korkeasti oppinut herra on saapunut Kiinaan, niin on kai hän varmasti itse sinne pyrkinyt. Eikö korkea herrani ole milloinkaan tullut ajatelleeksi, että koko ajan matkustimme itään?"
Professori hyppäsi pystyyn. "Kiinassa!" huutaa hän. "Voi minua hullua, minua kurjaa miestä! Kiinassa!" ja suunniltaan vihasta hyökkäsi Almkvist Wen Siang'in kimppuun ja tarttui häntä kurkkuun.
"Roisto", kähisee hän, "roisto, petkuttaja!"
Erik kiiruhtaa apuun, mutta ennenkuin hän ennättää ottaa askeltakaan, kierii professori jo nurmikolla. Yksi ainoa Wen Siang'in salamannopea ote oli ollut tarpeeksi tähän. Erik odottaa, että kiinalainen kostaisi kärsimänsä loukkauksen, ja on valmiina heittäytymään väliin, mutta kiinalainen säilyttää täydellisesti kylmäverisyytensä. Ei piirrekään ilmaise kummastusta tahi kiihkoa ja hän jatkaa puhettaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut… Almkvistin täytyy vihdoin pyörryksissä ja hämillään kömpiä ylös ruohikolta.
"Niin Kiinassa, tuossa taivaallisessa, kukkaisessa, neljän meren välisessä Keskus-valtakunnassa", — ja tässä leimahtavat Wen Siang'in silmät — "joka kerran on hallitseva maailmaa. Mutta sinä länsimaitten oppinut, jos et tahdo seurata, niin voithan vapaasti palata takaisin näitten vuorien yli, mutta jos tahdot löytää intialaisen Rokka'n, niin tule mukaani tälle virralle. Sillä hän, jota haemme, on näitten vuorien tällä puolella."
"Mitä, täälläkö Kiinassa… onko Arna…?"
Wen Siang katsoo äkkiä ympärilleen, vuorenrinteille ja pilvenhattaroiden ympäröimille korkeille huipuille, katsoo havupuita, sammalmättäitä ja maalauksellisia epäjärjestyksessä olevia kallionlohkareita.