Rannat muuttavat taasen muotoaan. Vuoret vaihtuvat metsäisiksi harjuiksi, joita katkaisevat peninkulmaiset tasangot. Niillä kasvaa maissia, riissiä, vehnää, tupakkaa ja opiumia ylellisessä runsaudessa ihmisten kuhinan keskellä. Kaikkialla on elämää ja melua kirkkaan siniseltä taivaalta paistavan hehkuvan auringon alla. — Mutta miljoonat liukuvat heidän ohitsensa kuin elävät kuvat, jotka eivät ole oikein todellisia. He katselevat kaikkia, aivan kuin katsellaan näytelmää aitiosta.
"Odottakaahan", sanoo Wen Siang, "korkeat herrani saavat pian likempää katsella muurahaiskekoa. Mutta ei ole kiirettä. Kiina on laaja ja Yangtsekiang on tuhannen peninkulman pituinen."
"Tuhannen peninkulman!"
Likiang kiitää taasen pilvenkorkuisten vuortenhuippujen välissä; yö lähestyy ja kuu nousee vuoren takaa, jonka se on nähnyt siinä satojatuhansia vuosia. He laskevat rantaan täksi yöksi ja Likiang kiinnitetään.
Illalliseksi syövät he kalarikkaasta joesta pyytämäänsä lohta, riisiä, jota Wen Siang syöpi kahdella tikulla, banaaneja, viinirypäleitä ja teetä. Wen Siang valmistaa sen maan tavalla: vähän teelehtiä kupin pohjalle, kiehuvaa vettä päälle ja niin on tee olmista.
"Ching ksien sheng wan sha", sanoo Wen Siang, "tahdotteko kupillisen teetä?" ja hän vaatii, että se on juotava tulikuumana heti.
"Jumalain juomaa", sanoo professori.
"Kyllä ja siitä sanookin eräs meikäläinen oppinut: 'Tee on parempaa kuin viini, sillä se ei ole päihdyttävää. Ei se myöskään viekoittele meitä ihmisiä tekemään tyhmyyksiä, joita sitten pitäisi selvänä katua! Tee on vettäkin parempaa, koska se ei kuleta mukanaan tauteja niin kuin useinkin vesi, joka mädätessään saastuttaa kaivot.'"
Ilta on ihmeen ihana. Joki virtaa tyynenä ja hiljaisuutta häiritsevät vain silloin tällöin laulut ja käheät huudot djonkeista, jotka, liukuvat heidän ohitsensa tummalla veden pinnalla.
Almkvist on sytyttänyt piippunsa. Ilta on liian kaunis nukuttavaksi. He keskustelevat etsittävistään. Wen Siang on varma siitä, että he kohtaavat Kukunor'in jossakin alempana, ehkä yhdessä noista Yangtsekiang'in monista valtainvälisistä satamista. Erik tarttuu tähän toivoon, joka, vaikka se onkin heikko, on kuitenkin toivo.