"Näinkö?" VVu-Tis katsoo paperiin, jota Almkvist pitää hänen silmäinsä edessä. Se on sadan punnan seteli.
"Muukalainen", sanoo hän, jättäen samalla kaiken teeskentelyn, "olen kauppias, enkä häpeä toivomasta kunniallista voittoa. Saavuttaakseni kunniallisia tuloksia olen aina valmis auttamaan sovitulla palkkiolla."
"Pidä siis tämä, kunnianarvoisa", sanoo Almkvist ja ojentaa ukolle setelin, "pidä se pienenä etumaksuna sitoumuksesta, jonka tulen kanssasi tekemään."
Tällä teollaan voittaa Almkvist vanhuksen sydämen ja vielä enemmän, kun Wu-Tis kuulee, että Almkvist haluaa hänen apuaan palatakseen sinne, mistä oli tullutkin.
Tibetin pilvenkorkuisille vuorille!
Ja niin keskustelevat he kauan kuiskaillen keskenään, Erikin nukkuessa ja Wen Siangin ollessa ulkona.
Kaikesta päättäen oli kaupungissa taasen rauhallista.
Eräs kiinalainen kanuunavene on saapunut ja sen lohikäärmelippu liehuu tuulessa. Se näyttää rauhoittavan mieliä. Kaikki menee taas hiljaista menoaan. Valtiomiesten on nyt ainoastaan kiskottava pyöreä korvaussumma köyhältä väestöltä.
"Nyt kai voimme heittää nämä naamiopuvut nurkkaan", sanoo Almkvist ja pyörittää harmissaan niskapiiskaansa.
"Ei vielä, mutta aika lähenee. Ylihuomenna jatkamme maitse pohjoiseen", vastaa Wen Siang.