Wen Siang hymyilee. "Ette, itämailla on arvoituksensa. Mutta muistakaa tämä sana." Ja kumartuen kuiskaa hän Almkvistin korvaan sanan, jonka tämä painaa mieleensä.
* * * * *
— — On ilta. "Hyvää yötä", toivottaa Erik professorille, "olen väsynyt ja menen nukkumaan."
"Nytkö jo?"
"Niin, odotusaika lyhenee nukkumalla."
Siten on professori taasen kahden Wu-Tis'in kanssa. Vanhus tutkii tarkasti, ettei kukaan kuuntele. Sitten kertoo hän kuiskaten, miten pitkälle valmistukset ovat joutuneet. Tusina hevosia on ostettu. Yangtsekiangin yläjuoksun varrella olevaan Batang'iin on lähetetty käsky kameelien ostosta ja on niitten oltava siellä valmiina. Varustukset ovat melkein valmiit. Villapeitteitä, keittoastioita, työkaluja… sitäpaitsi korutavaroita, kiinalaisia silkkikankaita y.m. sellaista kauppatavaraksi matkalle, ja kiinalaista käypää rahaa. Kaikki nämä ovat valmiit, mutta ne maksavat. "Rakas muukalainen, nuo hevoskauppiaat ovat, suoraan sanoen roistoja… niitä ei tahdo saada maksetuksi millään… kelvottomia!"
"Kuinka paljon?" kysyy vain Almkvist. Wu-Tis mainitsee kahdenkertaisen summan ja professori maksaa tinkimättä. Wu-Tis kätkee Englannin pankin setelit poimulliseen silkkipaitaansa.
"Sitten on jäljellä ainoastaan tulkki, mies, joka on kielenänne ja oppaananne… Olen löytänyt sellaisen, mutta hän on kallis, hyvin kallis!"
"Hänen nimensä?"
"Mohammed, rukoilemansa profeetan mukaan."