"Turkkilainenko siis?"
"Niin…"
"No olkoon, minä otan hänet. Ja nyt Wu-Tis, mitä sanot Van Sha'sta?"
Teetä tuodaan ja Wu-Tis pääsee puheen alkuun. Hän pitää kertomisesta ja puhuu katkeamatta.
"Yhtä en ymmärrä", sanoo Almkvist, toisen vähän välillä hengähtäessä, "teitä sanotaan 'keltaiseksi roduksi', mutta Wen Siang'in kasvothan ovat marmorinvalkeat."
"Niin ovat. Tämän maan rikkailla ja arvokkailla suvuilla, joitten esi-isät ovat vuosisatoja harjoittaneet kirjallisia tutkimuksia ja harvoin antautuneet auringon paahdettaviksi, näillä, jotka eivät milloinkaan kulje jalkaisin palatsiensa ulkopuolella, vaan aina kannattavat itseään kuleilla, ei ole työtätekevän, maataviljelevän väestön keltaista, palanutta ihoa."
"Wen Siang on siis ylhäissäätyinen mies, koska…"
Wu-Tis kumartaa syvään ja rupeaa kertomaan Wen Siang'ista. Almkvist kummastuu.
Vasta aamulla menee Almkvist nukkumaan. Päivänkoitto valaisee huoneen. Hän pysähtyy kauhistuneena kynnykselle. Huone on tyhjä ja Erikin vuode koskematonna.
Lintu on lentänyt!