"Ja ei ole näkynyt mitään epäiltävää?"
"No, ei suoraan sanoen."
"No mutta silloinhan ei teidän tarvitse olla huolissanne, rakas
Berton."
"No, eipä kyllä."
Luutnantti Berton menee ja päällikkö tarttuu tupakkasalongin oven kahvaan. Täytyy polttaa sikaari ennen maatamenoa…
Hän pysähtyy hetkeksi ja tarkastaa vielä kerran kiinalaiskaupunkia. Ahtaitten katujen hälinä alkaa vaimentua. Basaarien paperilyhtyrivit sammuvat toinen toisensa jälkeen. Täysikuu nousee pyöreänä ja valaisee häväistyä temppelinpaikkaa, jossa lähetyskirkon rauniot törröttävät mustina ja uhkaavina taivasta kohti. Ketähän ne mahtanevat syyttää, ajattelee Kukunor'in päällikkö, isäinsä hautoja suojelevia keltaisiako vai niitä häväiseviä valkoisiako? Kukunor'in päällikkö huoahtaa. Hän ajattelee Kipling'in synkkiä sanoja: "Itä on Itä ja Länsi on Länsi, eivätkä ne kaksi koskaan ojenna kättä toisilleen." Eiköhän ne todella milloinkaan opikaan ymmärtämään toisiaan.
Sitten menee hän salonkiin. Siellä on hämärä, sillä ainoana valaistuksena ovat kuunsäteet, jotka siivilöityvät sisään pyöreistä ikkunoista.
Päällikkö hätkähtää. "Onko täällä ketään?" Kuuluu mielenliikutuksen paksuntama ja tankkaava ääni:
"Kädet ylös!"
Päällikkö kääntyy sinnepäin, mistä ääni kuuluu, ja katsoo kuunvalossa loistavaan revolverinpiippuun. Revolveria pitelee — muudan kiinalainen.