"Olkaa alallanne!" sanoo puhuja taas rauhallisella äänellä, "ja kuunnelkaa mitä sanon. Teillä on tässä laivassa nuori tyttö, jota te pidätte täällä vastoin hänen tahtoaan. Vaadin, että luovutatte hänet heti, ymmärrättekö?"
Päällikkö naurahtaa… "Eikö muuta… niin, kyllä mielelläni. Mutta erehdyt luullessasi nuoren neidin olevan täällä vastoin tahtoaan. Päin vastoin! Hän on täällä, koska hän halusi jäädä tänne ja hän viihtyy hyvin!"
"Te valehtelette, valehtelette hävittömästi!"
"En. Kysykää häneltä itseltään. Hän on purjehtinut kanssamme jo kauan eikä suinkaan halaja isänsä luokse… joka tarjosi häntä kaupaksi."
"Kurja valehtelija!" Päällikkö tuntee äkkiä parin voimakkaita käsiä puristavan kurkkuaan. Silmittömästi suuttuneena on keltainen hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta ennen heidän kaatumistaan korkkimatolle on päällikön onnistunut painaa erästä nappulaa — ja sähkökellot alkavat soida.
Ja apu saapuukin vauhdilla. Luutnantti Berton, stuartti ja perämies — alusvaatteisillaan. He näkevät päällikkönsä selällään salongin lattialla, raivostuneen kiinalaisen ahdistamana.
"Auttakaa! Auttakaa!" huutaa hän. Ja apua hän saapikin, Luutnantti ja stuartti hyökkäävät kiinalaisen kimppuun ja paiskaavat hänet syrjään. Berton tarttuu hänen pitkään niskapiiskaansa… ja saapi sen kouraansa kokonaan.
"Ahaa", sanoo päällikkö vielä hengästyneenä, "väärennetty niskapiiska! Valepukuinen varas siis. Viekää se arestiin! Mutta ensin on meidän saatava valoa."
Napsahdus — ja sähkölamput muuttavat huoneen kirkkaan valoisaksi.
"Tarkastakaa tuo roisto!" Kiinalainen on noussut ja päällikkö lähestyy, tätä omituista olentoa ja katsoo ja katsoo.