Ei, A-lu-li ei tanssinut. Hän oli yksinkertaisesti meidän muiden mukana katsomassa kansallista näytelmää, jonka Duroc antoi esittää Kukunor'in ruokasalissa, nim. parin sotaviiriäisen kaksintaistelua ruokasalin pöydällä, kourallisesta hirssiä. Oikea kiinalainen huvitus, joka ei kumminkaan estänyt minua ihailemasta tuota kiinalaista kaunotarta.
Hän oli täydessä juhlapuvussaan. Lumivalkoiset ja veripunaiset posket olivat maalatut ja puuteroidut. Kuinka paljon kauniimpi olisi hän ollutkaan ilman. Mutta maalaaminen näyttää kuuluvan kiinalaisiin hyviin tapoihin. A-lu-lin sydämenmuotoiset huulet olivat karmosiininpunaiset, kulmakarvansa vahvasti mustatut ja komea, kullankeltainen tukkansa katosi melkein kokonaan taiteellisesti sidotun kukkakiehkuran sisään. Hänen poimistetussa silkkivaipassaan loistivat kallisarvoiset koruompelukset ja sähkövalo heijastui hänen kultakoristeistaan. Hänen jaloissaan olivat viidettä tuumaa pitkät, kauniisti kirjaillut kengät. A-lu-li on kaikessa muussa maan lapsi, paitsi yhdessä; hän on nim. kristitty ja otettu roomalais-katoolisen kirkon äidilliseen huomaan. Kirkko on opettanut hänet antamaan Kiinan keisarille, mitä sen on, ja uskonnolle samoin. Hän on maansa lapsi ja kumminkin katoolilaisen maailmanvallan hurskas tytär.
Hänen silmänsä olivat kuin lempeitten unien himmentämät, ja huomasin — kateudella — että hänen pitkien, pehmoisten silmäripsien välistä suuntautuva katseensa usein kohdistui Wen Siang'iin. Ja huomasin, miten Wen Siangin sielu vapisi joka kerta, kun se sattui!
Ah, Wen Siang, suuri Eros on tullut sydämesi vieraaksi. Koska A-lu-li on kaunis minustakin, niin kuinka loistava mahtaneekaan hänen kuvansa olla sinun tummissa kiinalaissilmissäsi.
* * * * *
Ei ole epäilemistäkään: Wen Siang rakastaa. Ei niin, että hän jollakin tavalla paljastaisi itsensä toisten läsnäollessa, mutta minä, joka pidän hänestä kuin veljestäni, luulen levollisuuden ja kohteliaisuuden kuoren alla näkeväni raskasta surumielisyyttä.
Kiinalaisten naisten palveleminen uskottiin tänä päivänä virallisesti
Wen Siang'ille.
A-lu-li'n silmät puhuvat rakkauden väärentämätöntä kieltä joka kerta, kun hän kohdistaa ne Wen Siang'iin. Nuori kiinalainen kaunistuu kylpiessään niitten säteissä. A-lu-li vastaa hänen tunteisiinsa, sitä en epäile. Rakkaus on kaikkivoipa täällä Kiinassakin. Mutta miksi ei Wen Siang kosi. Ah, hän luulee ehkä olevansa sidottu seuraamaan minua, eikä sen vuoksi luule voivansa antautua unelmoimaan. Minun täytyy puhella hänen kanssaan tuosta.
Kutsuin hänet luokseni ja ollessamme kahden kesken puhuin hänelle kuin ystävälle ja veljelle. Pyysin häntä jättämään teeskentelyn ja olemaan ihminen, koetin olla niin valtioviisas kuin suinkin ja onnistuin vihdoin sanomaan hänelle, että niin paljon kuin paninkin arvoa hänen seuralleen, ei se saisi olla hänen avio- ja perheonnensa tiellä. Hän rakasti A-lu-li'a ja A-lu-li häntä…
Minun on mahdotonta sanoa, minkä vaikutuksen tämä puhe teki Wen Siang'iin. Vaikka hän näyttääkin avomieliseltä, niin tuntuu minusta kumminkin siltä, että hän teeskentelee eikä anna oikean minän näyttäytyä. Hän vastasi olevansa minulle hyvin kiitollinen kauniista ajatuksestani ja sanoi ystävyyteni olevan hänelle hyvin kallisarvoisen, kultaiset sanan loistaisivat kuin tähdet hänen sielunsa yötaivaalla, mutta ei ollut mitään sellaista, joka voisi meidät erottaa; avioliittoajatus oli hänelle vieras. Tähän loppui keskustelumme. Mutta se on lähentänyt meitä toisiimme. Ollessamme kahden keskustelemme usein vilkkaasti.