"Kukunor ei ole siis vielä palannut takaisin?"
"Luultavasti ei."
"Ja tahtoaksemme löytää sen, ei meidän ole haettava sitä täältä
Kiinasta, vaan…"
"Pohjoisnavalta!" pisti Duroc väliin.
"Niin, vaikkapa sieltä, tai jostain lähiseudulta."
Silloin kuuluu piipun takaa aika räiskäys. Tarjotin laseineen putoaa kannelle. Hyökkäsimme ylös. Näimme Wen Siang'in seisovan siinä kasvoiltaan lakananvalkoisena ja kuin puusta pudonneena.
"Pyydän jaloja herroja suomaan minulle anteeksi! mutta kantaessani näitä laseja naisten salongista kompastuin ja kaaduin."
Oli selvää, että hän valhetteli. Hän oli kuunnellut! Aristiden kertomusta. Sellainen ei ollut kyllä tarkoitus!
* * * * *
Matkustan Kukunor'issa aina Shanghai'hin, tästä olemme niin päättäneet.
Sieltä lähden omille matkoilleni. En ole vielä puhutellut Wen Siang'ia.
Mieleni olisi paha, jos meidän täytyisi erota.