"Kuka oli mies, joka oli anastanut helmen tuolla tavalla? Epäilemättä Ko-lau-hui'n asiamies, nimeltään Tsong-Tscheng. Sanottiin hänen matkustaneen Aberdeeniin Skotlannissa. Siellä oli hän ostanut moottoriveneen ja lähtenyt merelle. Häntä ei ole sittemmin kukaan nähnyt, mutta hänen lähtönsä jälkeisenä aamuna ajelehti hänen veneensä tyhjänä maihin Bullers of Buchan'in luona, muutamia penikulmia etelämpänä Petsheadista. Oliko Tscheng hukkunut? Aberdeenissa ei kukaan sitä epäillyt.
"Otaksun kumminkin San-ho-huin olleen eri mieltä, koska se haki helmeä kaikkialta muualta, mutta ei meren pohjalta. Teoriani, joka perustuu tuon kysymyksessä olevan vuorokauden kaikkien laivavuorojen tarkkaan tutkimiseen, on, että Tsong-Tscheng on hakenut ja tavannutkin jonkun Ko-lau-hui'n laivan, joka on odottanut häntä kalleine aarteineen. Moottorivene on sitten jätetty haaksirikkoutumaan merelle ja siten uskottelemaan Tschong'in ja mustan helmen hukkumista.
"Tähän asti olen melkein varma asiasta. Otaksun nyt, että Ko-lau-hui on pitänyt viisaampana kätkeä sekä Tsong-Tscheng'in että laivan joksikin aikaa. Ei mikään maapallon paikka voi olla enemmän eristetty, rauhallinen ja kokonaan katkaistu muun maailman yhteydestä kuin juuri — tuo iäinen, hiljainen jää. Luulen Ko-lau-hui'n laivan purjehtineen Pohjoiselle Jäämerelle."
"Miksi ei eteläiselle?… Siellä kai se olisi ollut vielä paremmin piilossa."
"Koska se on nähty pohjois-Grönlannin rannikolla."
"Kuka sen on nähnyt?"
"Monsieur Pinguit! Hän luki sen nimen: Kukunor!"
(Voi minua tyhmeliiniä, joka en jo aikoja sitten ollut ymmärtänyt asian laitaa.)
Aristide jatkoi:
"Melkein samaan aikaan, kun Nordstrandin kirje naisryöstöstä saapui Eurooppaan, purjehti Duroc'in Kukunor, jossa nyt olemme, Ameriikasta ja professori Almkvist ja te, ja vieläpä itse San-ho-hui, luuli sitä tuoksi toiseksi Kukunor'iksi, joka oli nähty Grönlannissa!"