"Niin, hän on oikeassa", sanoo Olov suudellen pientä vaimoaan, "on jo todellakin myöhäistä. Meidän on mentävä nukkumaan. Mutta kuule, miten myrsky ulvoo savupiipuissa tänä yönä. Niin kummallisella äänellä, vai mitä Tanja? Joka kerralla, kun kuulen tuon äänen, ajattelen sitä talviyötä, jolloin päätimme suuren matkamme ja jolloin tapasin sinut. Luulen että tuulen samalla kertaa valittava ja houkutteleva, mutta omituisesti yksitoikkoinen ääni ratkaisi asian ja sai meidät matkustamaan."
He ovat suuressa kirjastossa. Myrsky lennättää silloin tällöin puoliksi palaneesta takkavalkeasta joukon säkeniä. Olov Harold vaimoineen unhottaa myöhäisen hetken, myrskyn laulun viedessä heidät kauas, kauas pois Tanjan summattoman suureen kotimaahan, missä lumi tuiskuaa äärettömillä aroilla ja avaroissa jääkylmissä erämaissa.
Mutta tunnelma katkeaa yhdellä tempaisulla. Hetkessä matkustavat heidän sielunsa tuhansia peninkulmia Tanjan kotimaasta takaisin hyvin suojattuun jyllantilaiseen herraskartanoon. Käytävän ovi aukenee rymisten, kylmä viima tunkeutuu sisään ja kaukaiset ovet narisevat saranoillaan tuulessa.
Professorihan se vain onkin! Hän on syössyt huoneeseen ja jättänyt innoissaan kaikki ovet sulkematta, viimeisenkin. Hän pysähtyy kynnykselle, seisoen siinä liehuva sanomalehti kädessään, ja vasta syntynyt ajatus säteilevissä silmissään.
"Eläköön! Huudan niinkuin huusin tuona yönä kuoleman kamarissa
Kultaisen joen maassa. Olen keksinyt sen!"
Ja pieni professori istuutuu takan edessä olevaan nojatuoliin ja puhdistaa silmälasinsa. Tanja sulkee oven ja peittää sen paksulla oviverholla. Kirjasto on taasen rauhaisa ja suojattu nurkka.
"Kuulkaa nyt!" Almkvistin käsi vapisee niin, että sanomalehti ratisee, "kuulkaa nyt, mitä luen tästä lehdestä."
'Herra Erik Holm, jonka nimi on varmaan lukijoille tuttu hänen seikkailurikkaasta matkastaan ilmapallo Mars'illa Grönlantiin, on näinä päivinä suorittanut ylioppilastutkintonsa. Herra Holm'in iloa ovat kumminkin katkeroittaneet viimeisen grönlantilaishöyrylaivan Hans Egede'n samoihin aikoihin tuomat tiedot. Näyttää siltä kuin Tassinork'in siirtolassa olisi sattunut surullinen tapaus. Uutisasukkaan poissa ollessa oli eräs vieras höyrylaiva tullut sinne ja vienyt muassaan muutamia eskimoita ja uutisasukkaan kuusitoistavuotisen tyttären Arnaluk'in. Onko Nordstrand onnistunut, hän valmistautui nim. tämän lyhyen tiedonannon lähetettyään heti ajamaan takaa kadonnutta Iaivaa, vapauttamaan poisviedyt tai toteamaan, olisiko joku onnettomuus mahdollisesti sattunut, emme luullaksemme saa tietää, ennenkuin tulevana vuonna.' Mutta kuulkaa nyt jatkoa:
'New-York'ista sähkötetään: Tuo tunnettu yltiöpäinen intialainen miljoonainomistaja Rokka on tänään huvipurrellaan Kukunor'illa saapunut täkäläiseen ulkcsatamaan. Kerrotaan huvipurren olleen aina Smith'in salmessa asti ja saaneen kovasti kamppailla päästäkseen jäistä. Kukunor, jonka miehistöstä ei kukaan ole päässyt maihin, purjehtii huomenna Intiaan.'
"Mieltäkiinnittävää, vai?"