Pari minuuttia myöhemmin muuttaa Li suuntaa, ja puolen yön aikana ovat risteilijän valot kadonneet. Maapallon pyöreys erottaa ne toisistaan, risteilijä, joka 30,000:lla hevosvoimalla kulkee itään ja torpeedoveneen, joka kymmenen tanskalaisen peninkulman nopeudella tunnissa syöksyy pohjoista kohti Tyynen valtameren aalloilla, jotka vyöryvät etelään Behring'in kylmästä kidasta.
Erik on kuin puusta pudonnut, nähdessään suljettuja määräyksiä Wen
Siang'illa — ministerin allekirjoituksella varustettuja määräyksiä.
Kuinka se voi olla mahdollista?
Wen Siang hymyilee.
"San-ho-hui'lla on paljon keinoja ja ajatuksia. Muutamia niistä lähetetään etukäteen ja kun aika on tullut, ovat San-ho-hui'n ajatukset valmistaneet kaiken ja voidaan olla valmiina käyttämään hyväkseen edellytettyä tilaisuutta. Nyt on armonnappula heitetty. Älä kysy, minkätähden ja miten! Näit Li'n kääntävän keulansa pohjoiseen — jossa on jäätä ja hakemasi Arnaluk. Mutta kuule, voimani ovat lopussa. Tahdon uudistaa ne nukkumalla. Minuutin kuluttua nukun. Pysy täällä, vakoile ja valvo! Ja päivän koittaessa herätä minut!"
Wen Siang nojautuu kovaan penkkiin ja nukkuu paikalla. Laiva tärisee, aallot vyöryvät kajuutan kirkasta silmää vastaan, lampun hehkuva hiililanka väräjää ja valo lankeaa nukkuvan kiinalaisen kasvoille. Erik katsoo niitä, noita vaaleita kasvoja, joitten piirteet kuvastavat seinän mustanruskeaa laudoitusta vasten. Siis, ajattelee Erik, kuuluu hän San-ho-hui'hin, tuohon puolueeseen, joka on vannonut kukistavansa Mandschu-valtaistuimen. Tämä salainen seura on yhtä sukkelalla kuin viekkaallakin tavalla anastanut erinomaisella miehistöllä varustetun mainion laivan, ja on nyt matkalla pohjoiseen. Kaikki näyttää olevan edellytetty ja laskettu, kaikki viittaa johonkin suunnitelmaan, kaikella on varmaan määrätty tarkoitusperänsä, mutta mikä?
Erik tuijottaa nukkuvaan, jonka uni on kuoleman kaltaista, niin raskasta se on. Miten hän mahtoikaan olla väsynyt…
Aaltojen loiske ulkona on ukkosenjyrinän kaltaista. Onkohan Li todellakin päässyt pakoon? Onko jänis pettänyt koiran? Onko se päässyt vihollisen näköpiiristä aavalle valtamerelle, jossa suurinkin sotalaiva on kuin tomuhiukkanen? Tunti tunnin perästä kuluu, Erik on kai nukkunut. Hän hätkähtää ja katsoo kelloaan. Se on neljä.
Hän sammuttaa sähkövalon ja työntää ikkunaa suojaavan luukun syrjään. Meri ei myllerrä enää. Myrsky on laannut raivoamasta. Taivas on puhdistunut pilvistä ja kaartuu ensimmäisessä viheriänsinisessä päivänsarastuksessa meren yli, joka kohoilee kuin rinta, jossa viha alkaa lauhtua. Purppuranauha näkyy taivaanrannalla. Li kulkee vielä entistä, hirveää vauhtiaan… eteenpäin, eteenpäin pohjoiseen!
Erik katsoo taas Wen Siang'ia. Nyt ei "Taivaan" poika nukukaan enää kuin kuollut, vaan terveen näköisenä ja turvallisesti kuin pieni lapsi.
2.